| | Kangasalan kirkossa on seinässä kivi joka on aina kostea ruskeasta nesteestä. Tämän sanotaan olevan syyttömästi mestatun tytön verta. Joka mestattiin noitana. Kun hän köyhä mutta kaunis tyttö, sai Aatelisnuorukaisen rakastumaan itseensä, kauneudellaan, mutta kateelliset ihmiset syytti häntä noituudesta. Että hän noituudella lumosi nuorukaisen. Kertoja on nähnyt kiven ja osasi osan tarinasta, sepitetystä laulusta, joka on seuraavanlainen |
|
| |
Viaton veri
|
|
|
|
3 |
Oli Kaarina Kuusalon kukkanen.
|
|
|
|
4 |
Näin mummoni kertoi kerran.
|
|
|
|
5 |
Oli immyt, tuuhea tukkainen
|
|
|
|
6 |
Kävi usein temppelis Herran.
|
|
|
|
7 |
000
|
|
|
|
8 |
Oli Aatelis Knaappista, uljas Klaus.
|
|
|
|
9 |
Näki immen, messussa kerran.
|
|
|
|
10 |
Hän katsoi immyttä, katsoi taas.
|
|
|
|
11 |
Taru uhkaapi, viattoman verta.
|
|
|
|
12 |
000
|
|
|
|
13 |
Noitana Kaarina tuomittiin.
|
|
|
|
14 |
Ken ois, sitä saattanut luulla.
|
|
|
|
15 |
Ja kalmankankaalla mestattiin.
|
|
|
|
16 |
Taru neidon, on kauhea kuulla.
|
|
|
|
17 |
000
|
|
|
|
18 |
Kuolin tuskissa, Kaarina huus.
|
|
|
|
19 |
Avuks taivasta, maata ja merta.
|
|
|
|
20 |
Oi sallimus, vallat ja onnettomuus.
|
|
|
|
21 |
Miks vaaditte viattoman verta.
|
|
|
|
22 |
000
|
|
|
|
23 |
Niin totta kuin nimeni puhdas on.
|
|
|
|
24 |
Hän karjaisi, kovalla suulla.
|
|
|
|
25 |
Tämä kivi, mun vertani vuotakoon.
|
|
|
|
26 |
Taru neidon on kauhea kuulla.
|
|
|
| |
|