|
|
1 |
Armas Antti, huolet heitä,
|
|
|
|
2 |
täältä minä lähden pois,
|
|
|
|
3 |
Köyhyys eroittapi meitä,
|
|
|
|
4 |
mut jos onni kultaa tois,
|
|
|
|
5 |
Rikkaus kaikki esteet poistais,
|
|
|
|
6 |
ilo, onni meille loistais.
|
|
|
|
7 |
000
|
|
|
|
8 |
Niin hän lausui,
|
|
|
|
9 |
toivo hohtaa,
|
|
|
|
10 |
silmäst Antin, totisen,
|
|
|
|
11 |
Sama toivo, häntä kohtaa,
|
|
|
|
12 |
katsehesta, neitosen.
|
|
|
|
13 |
Anna uskollisin mielin,
|
|
|
|
14 |
hälle vastaa, hellin kielin:
|
|
|
|
15 |
000
|
|
|
|
16 |
"Katso kuusta vierellämme,
|
|
|
|
17 |
Juurella me istutaan,
|
|
|
|
18 |
Näet kuinka vihannoipi,
|
|
|
|
19 |
kuusi kuusi kuiskii onnea,
|
|
|
|
20 |
jot ei talvi murtaa voi,
|
|
|
|
21 |
niinpä lempemmekin tuore on".
|
|
|
|
22 |
000
|
|
|
|
23 |
Antti läksi, vuodet vieri,
|
|
|
|
24 |
ajan virtaan, nopeaan,
|
|
|
|
25 |
Onnen pyörä hälle kääntyi,
|
|
|
|
26 |
kultaa kasvoi kasoihin,
|
|
|
|
27 |
Jopa Antti, vihdoin saapui,
|
|
|
|
28 |
palajaa niin kotihin.
|
|
|
|
29 |
000
|
|
|
|
30 |
Taas hän seisoi, kukkulalla,
|
|
|
|
31 |
jossa kuusi kohoaa,
|
|
|
|
32 |
Armaan koti, kunnaan alla,
|
|
|
|
33 |
metsän takaa, pilkoittaa,
|
|
|
|
34 |
Kaipausta, ihaninta,
|
|
|
|
35 |
rinnassansa riehuaa,
|
|
|
|
36 |
lähetessä, armastansa,
|
|
|
|
37 |
kuusi kuiskii, muistojaan.
|
|
|
|
38 |
Mutta kuusen pimennossa,
|
|
|
|
39 |
siimeksessä, sievoinen,
|
|
|
|
40 |
leikki lapsi pienoinen,
|
|
|
|
41 |
tuo Antin Annan pulunen.
|
|
|
|
42 |
Antti lapsen katsannossa,
|
|
|
|
43 |
huomaa sävyn Annasen,
|
|
|
|
44 |
Tuntee kuni leimauksen,
|
|
|
|
45 |
rinnassansa riehuvan.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Heti Antti, lapsen luoksi,
|
|
|
|
48 |
astui aivan rohkeaan,
|
|
|
|
49 |
vaikka riehu, rinnassansa,
|
|
|
|
50 |
tuntui kovin polttavan,
|
|
|
|
51 |
Poika juoksi, Antin luoksi,
|
|
|
|
52 |
astui vastaan tulijaa.
|
|
|
|
53 |
Antti astui likemmäksi,
|
|
|
|
54 |
tervehti pojan hoitajaa.
|
|
|
|
55 |
Siinä kysyi pojan nimen,
|
|
|
|
56 |
kenen laps' on pienoinen,
|
|
|
|
57 |
johon saikin, hoitajalta,
|
|
|
|
58 |
vastauksen, varmasti.
|
|
|
|
59 |
000
|
|
|
|
60 |
Hoitaja vain avoimesti,
|
|
|
|
61 |
sano sanat suorasti:
|
|
|
|
62 |
"Se on poika, peltolaisen,
|
|
|
|
63 |
joka Annan tuolta nai",
|
|
|
|
64 |
"Annan, Koivulanko Annan?"
|
|
|
|
65 |
kysyi Antti tuskissaan,
|
|
|
|
66 |
"Vaiko tytön, Metsärannan?"
|
|
|
|
67 |
Antti kertoi, katkeraan.
|
|
|
|
68 |
000
|
|
|
|
69 |
Johon saikin vastauksen,
|
|
|
|
70 |
Annansa on naituna,
|
|
|
|
71 |
jonka viekas, peltolainen,
|
|
|
|
72 |
Antilta pois petkutti.
|
|
|
|
73 |
000
|
|
|
|
74 |
Kokonaista, kuusi vuotta,
|
|
|
|
75 |
Anna Anttia odotti,
|
|
|
|
76 |
mutta kurja peltolainen,
|
|
|
|
77 |
sillä aikaa petkutti,
|
|
|
|
78 |
kuinka Annan, armas Antti,
|
|
|
|
79 |
hukkui kuoli merihin.
|
|
|
|
80 |
000
|
|
|
|
81 |
Riutuneena kuni ruusu,
|
|
|
|
82 |
Syksyn kukka kuihtupi,
|
|
|
|
83 |
Samoin kukka, Anna rukka,
|
|
|
|
84 |
kuihtui kohta kokonaan,
|
|
|
|
85 |
tunnossansa tuskan tuli,
|
|
|
|
86 |
Antistansa armaasta,
|
|
|
|
87 |
painoi niinkuin hurmehista,
|
|
|
|
88 |
vuotais rinta haavoistaan.
|
|
|
|
89 |
000
|
|
|
|
90 |
Kyynel' kuuma, posken poltti,
|
|
|
|
91 |
Anna riutui nopeaan,
|
|
|
|
92 |
riutui siksi että Antti,
|
|
|
|
93 |
armahansa vielä nai.
|
|
|
|
94 |
Sillä kurja peltolainen,
|
|
|
|
95 |
kuoli petturina noin.
|
|
|
|
96 |
Nyt on Anna Antin kanssa,
|
|
|
|
97 |
Onnellinen ainiaan.
|
|
|
| |
|