| |
Birgitta neito
|
|
|
|
2 |
Minä olen se kulkijaritari,
|
|
|
|
3 |
jota elämän onni ei suosi.
|
|
|
|
4 |
Ja täällä mun aarteeni kallis on
|
|
|
|
5 |
ja tänne soutelen joka vuosi...
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Turun sillalle haahti se laskettiin,
|
|
|
|
8 |
lännen tuulet sen merelle vei.
|
|
|
|
9 |
Yli Naanatalin siintävän saariston
|
|
|
|
10 |
pyhät luostarin kellot ne soi.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Ja se jätti kaiken niin katkeran,
|
|
|
|
13 |
että sydämen pohjasta viils'
|
|
|
|
14 |
Pois lähti sulho matkaamaan
|
|
|
|
15 |
kyynel neidon silmässä kiils'.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Ja hän muisti sen Laukon kartanon,
|
|
|
|
18 |
johon lehtevä kuja johti.
|
|
|
|
19 |
Ja hän ratsasti ohitse portin sen
|
|
|
|
20 |
jossa kurkivaakunat hohti.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Sinä olit minun linnani ritari,
|
|
|
|
23 |
sinut kadotin liian varhain.
|
|
|
|
24 |
Ja he istuttivat ihanan ruususen
|
|
|
|
25 |
tuonne luostarin harmaaseen tarhaan.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Nyt hyvästi, hyvästi armaani,
|
|
|
|
28 |
en näe sua milloinkaan.
|
|
|
|
29 |
Ja hyvästi, hyvästi valkama,
|
|
|
|
30 |
siellä kuljimme kuutamossa.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Tähdet luo hohtavan loistonsa
|
|
|
|
33 |
yli luostarin muurin harmaan.
|
|
|
|
34 |
Silmät katsovat tornin ikkunasta
|
|
|
|
35 |
ne näkevät kasvot armaan.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Vielä kerrotaan Birgitta neidosta
|
|
|
|
38 |
että kätensä yhteen hän liitti.
|
|
|
|
39 |
Koko yön hän luostarin pihalla,
|
|
|
|
40 |
itki, itki ja kulki.
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Tuli vieraan heimosta karski mies,
|
|
|
|
43 |
vihan viljat ne hedelmöi.??
|
|
|
|
44 |
niin vietiin se ihana neitonen,
|
|
|
|
45 |
joka sulhoaan ikävöi.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Minä olen se kulkijaritari,
|
|
|
|
48 |
ja laulu mun lohtuni on.
|
|
|
|
49 |
Oman armaan luokse käy kulkuni,
|
|
|
|
50 |
tuon hälle tään laulelon.
|
|
|
| |
|