| |
Suomalaista sitkeyttä jo lapsissakin
|
|
| | Kun olin pieni poika, olin paimentamassa erään rikkaan tirehtöörin vuohia ja pukkeja. Mutta kuinka ollakkaan, kuuma kesäpäivä kun oli, satuin nukahtamaan eväspussini päälle. Ties kuinka kauan olin nukkunut, mutta herätessäni oli koko karjalaumani läheisessä naapurin kaalimaassa. |
|
| | Koetin kaikin voimin ajaa pukit pois kaalimaasta, mutta en saanut. Kun isäntä kuuli asian, karjaisi hän: "Sinun on saatava pukit pois kaalimaasta, hinnalla millä hyvänsä, tai muuten ... saat matkapassit." Ei minun muu auttanut, kun lähteä taivaltamaan ja apua etsimään. Tuli minua susi vastaan. Minä sanoin sudelle: |
|
| | "Kuule susi, pure sinä pukkia, kun eivät pukit mene pois kaalimaasta." |
|
| | "En minä viitsi", sanoi susi. "Odotan tässä juuri lammaspaistia itselleni." |
|
| | Kuljin taas eteenpäin, minua tuli vastaan pyssy. Sanoin pyssylle: |
|
| | "Pyssy ammu sinä sutta, kun susi ei pure pukkia, eikä pukit mene pois kaalimaasta." |
|
| | "En minä viitsi, odotan juuri metsämiestä, enkä jouda laiskoja paimenpoikia auttamaan." |
|
| | Jatkoin taas matkaani, tuli mies vastaan. |
|
| | "Mies säre sinä pyssy, kun pyssy ei ammu sutta, eikä susi pure pukkia, eivätkä pukit mene pois kaalimaasta." |
|
| | "En minä viitsi", sanoi mies. "Minulla on työtä omissa asioissani, sinuako joutaisin auttamaan." |
|
| | Vähän aikaa taivallettuani tuli honka vastaan,?? Sanoin hongalle: |
|
|
|
13 |
"Honka, kaadu sinä tuon miehen päälle, kun ei mies säre pyssyä, eikä pyssy ammu sutta, eikä susi pure pukkia, eivätkä pukit mene pois kaalimaasta."
|
|
| | "En minä viitsi. Minun oksilleni tulee käki kohta kukkumaan, ennen sitä kuuntelen, kuin sinun laverrustasi." |
|
| | Tuli sitten valkea vastaaan??. Sanoin valkealle: |
|
| | "Valkea, polta sinä tuo honka, kun ei honka kaadu miehen päälle, eikä mies säre pyssyä, eikä pyssy ammu sutta, eikä susi pure pukkia, eivätkä pukit mene pois kaalimaasta." |
|
| | "En minä viitsi, minun vieressäni ahkerat paimenpojat saavat lämmitellä, laiskoja en auta." |
|
| | Ei minun auttanut taaskaan muu, kun jatkaa matkaani. Saavuin veden luo. |
|
| | "Vesi, sammuta sinä tuo tuli, kun ei tuli polta honkaa.?? eikä honka kaadu miehen päälle, eikä mies ...j...n...e. |
|
| | "En minä viitsi, tähän tulee karja kohta juomaan, en minä sinua auta." |
|
| | Niin tuli härkä vastaan. Minua vähän pelotti, kun se oli niin suuri ja sen sarvien välissä heilui kuivunut katajapuska, rohkaisin kuitenkin itseni ja sanoin: |
|
| | "Härkä juo sinä tuo vesi, kun ei vesi sammuta valkeaa, eikä valkea polta honkaa, ...j...n...e. |
|
| | "En minä viitsi. Menen tästä karjain tykö, että kotiin osaavat." |
|
| | Kuljettuani kotvan, tuli minua kytkyt vastaan: |
|
| | "Kytkyt kytke sinä tuo härkä, kun härkä ei juo vettä, eikä vesi sammuta valkeaa, eikä... j.n.e. |
|
| | "En minä viitsi, on minulla parempiakin kytkettäviä." |
|
| | Minua tuli vastaan pieni hiiri ja sanoin sille: |
|
| | "Hiiri, nakerra sinä kytkyt poikki, kun ei kytkyt kytke härkää, eikä härkä juo vettä, eikä vesi... j.n.e. |
|
| | "En minä viitsi. Vilja-auman alla minua odottavat poikaset, ne on ruokittava." |
|
| | Mutta sitten minua vastaan tuli kissa. Se vanha katinpoika, joka oli minua ennenkin auttanut. En minä koskaan vannottanutkaan sitä niinkuin muilla pojilla oli tapana. Kyllä se minua varmaan auttaa. |
|
| | "Kissa, syö sinä tuo hiiri, kun ei hiiri kalva kytkyttä, eikä kytkyt... j...n...e. |
|
| | "Kyllähän minä", sanoi kissa. Hyökkäsi hiiren päälle ja söi sen. Mutta kiireissään puri hiiri kytkyen poikki. Kytket kytki härän. Härkä joi veden. Vesi sammutti valkean. Valkea poltti hongan. Honka kaatui miehen päälle. Mies särki pyssyn. Pyssy ampui sutta. Susi puri pukkia ja pukit menivät pois kaalimaasta. |
|
| | Sen pituinen se. |
|
|
| |
|