| |
Jaakko ja Maria
|
|
|
|
2 |
"Nyt aijon minä kertoa
|
|
|
|
3 |
kahdesta nuorukaisesta,
|
|
|
|
4 |
jotka lapsuudesta tunsivat
|
|
|
|
5 |
ystäväks' toinen toisensa.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Se poika oli Jaakko nimeltään
|
|
|
|
8 |
ja renki köyhä arvoltaan.
|
|
|
|
9 |
Hän neiti oli Maria
|
|
|
|
10 |
rikkahan talon lapsia.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
He liiton teki keskenään
|
|
|
|
13 |
ettei he ennen eriä,
|
|
|
|
14 |
ennenkuin kutsuu kuolema
|
|
|
|
15 |
luoksensa heitä tulemaan.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Kun Marian isä kuulla sai
|
|
|
|
18 |
heidän liittonsa vakavan,
|
|
|
|
19 |
hän Marian kutsui luoksensa
|
|
|
|
20 |
ja sanat lausui hälle näin.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
"En anna sulle taloa
|
|
|
|
23 |
enkä myöskään rahoja,
|
|
|
|
24 |
niitä en anna rengille
|
|
|
|
25 |
sillä se on tosivakainen."
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
"En pyydä teiltä taloa
|
|
|
|
28 |
enkä myöskään rahoja,
|
|
|
|
29 |
ne saatte antaa kelle vaan,
|
|
|
|
30 |
kun minä armahani saan.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Kun kaksi oikein rakastaa
|
|
|
|
33 |
sydämestänsä toisiaan,
|
|
|
|
34 |
ei kaipaa maallista tavaraa,
|
|
|
|
35 |
kyllä Jumala niitä on antava.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Sen rakas isä sanon vaan,
|
|
|
|
38 |
että liitto on meillä vakava,
|
|
|
|
39 |
jos en ole Jaakolla vaimona,
|
|
|
|
40 |
hänen kanssaan vaivun kuolemaan.
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Nyt isä ei enää vastata
|
|
|
|
43 |
taitanut sanoihin Marian,
|
|
|
|
44 |
mutt' itsekseen hän lausui vaan;
|
|
|
|
45 |
"kyllä mä teidät eroitan."
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Siinä talo toinen lähellä;
|
|
|
|
48 |
isännät ystävät keskenään,
|
|
|
|
49 |
he aikoja ennen puhuneet
|
|
|
|
50 |
ja talons yhteen hankkineet.
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Naapurin Janne on siivokas,
|
|
|
|
53 |
sen saat nyt pitää omanas
|
|
|
|
54 |
ja Jannen kanssa hallita
|
|
|
|
55 |
saat sinä kahta taloa.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Kun sunnuntai tuli seuraava,
|
|
|
|
58 |
niin kuulutettiin kirkossa:
|
|
|
|
59 |
Janne ja Maria olemaan
|
|
|
|
60 |
avioliittoon vakavaan.
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
Sen arvaa kaikki tunnossa
|
|
|
|
63 |
kuinka Marialle oli raskasta,
|
|
|
|
64 |
kun vastoin tahtoaan,
|
|
|
|
65 |
hänet kuulutettiin kirkossa.
|
|
|
|
66 |
000
|
|
|
|
67 |
Vaan ei hän siitä valita,
|
|
|
|
68 |
vaan turvaa taivaan Herrahan
|
|
|
|
69 |
ja rukoili siltä onnea,
|
|
|
|
70 |
jota Jaakon kans' sai nauttia.
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
Vähitellen nyt kasvot vaaleni
|
|
|
|
73 |
ja puna poskilta katosi,
|
|
|
|
74 |
hän oli aina yksinään
|
|
|
|
75 |
eikä seuroissa nyt kenenkään.
|
|
|
|
76 |
000
|
|
|
|
77 |
Hän aikoi oikean sulhonsa
|
|
|
|
78 |
kanssa pysyä liitossa;
|
|
|
|
79 |
päättivät he keskenään,
|
|
|
|
80 |
että taivaassa he vihitään.
|
|
|
|
81 |
000
|
|
|
|
82 |
Nyt hääpäivä läheni
|
|
|
|
83 |
ja vieraita paljon käskettiin;
|
|
|
|
84 |
häät piti olla komeat,
|
|
|
|
85 |
kun talot ne rikkaat molemmat.
|
|
|
|
86 |
000
|
|
|
|
87 |
Nyt silmäni kiinni vaipuvat,
|
|
|
|
88 |
kun aijon tätä kertoa;
|
|
|
|
89 |
hääpäivä tuli toivottu,
|
|
|
|
90 |
jota aikoja ennen oli aijottu.
|
|
|
|
91 |
000
|
|
|
|
92 |
Vieraita tuli summalta;
|
|
|
|
93 |
sulho ja morsian valmisna,
|
|
|
|
94 |
hääpuvussansa kauniissa,
|
|
|
|
95 |
juuri vihille piti astuman.
|
|
|
|
96 |
000
|
|
|
|
97 |
Morsian sanoi ulkona
|
|
|
|
98 |
olevan hänellä asiaa,
|
|
|
|
99 |
ennenkuin vihille astutaan
|
|
|
|
100 |
ja liitto tämä solmitaan.
|
|
|
|
101 |
000
|
|
|
|
102 |
Morsian ulos ovesta
|
|
|
|
103 |
kiireesti lähti astumaan;
|
|
|
|
104 |
siinä sulho ja pappi varttuivat;
|
|
|
|
105 |
ei morsianta kuulukkaan.
|
|
|
|
106 |
000
|
|
|
|
107 |
Hääväki lähti katsomaan
|
|
|
|
108 |
ja morsianta hakemaan,
|
|
|
|
109 |
vaan turha oli työ tää -
|
|
|
|
110 |
ei häntä mistään löydetä.
|
|
|
|
111 |
000
|
|
|
|
112 |
Nyt isä vasta muistikin
|
|
|
|
113 |
kuinka Maria ennen sanoikin:
|
|
|
|
114 |
"jos en ole Jaakolla vaimona,
|
|
|
|
115 |
hänen kanssaan vaivun kuolemaan."
|
|
|
|
116 |
000
|
|
|
|
117 |
Muutaman päivän perästä
|
|
|
|
118 |
löydettiin he järvestä,
|
|
|
|
119 |
Jaakko ja Maria kuolleena,
|
|
|
|
120 |
hihnassa yhdessä suololta.
|
|
|
|
121 |
000
|
|
|
|
122 |
Näin loppui ero vaikia
|
|
|
|
123 |
näiltä nuorukaisilta,
|
|
|
|
124 |
ehkä taivaassa he iloita
|
|
|
|
125 |
yhdessä saavat rauhassa.
|
|
|
|
126 |
000
|
|
|
|
127 |
Nyt vielä vähän lisätä
|
|
|
|
128 |
aijomme tällä värssyllä.
|
|
|
|
129 |
Joka rakastuneita eroittaa,
|
|
|
|
130 |
se helvetissä on vaivassa.
|
|
|
| |
|