JR 10116

j10116
Varsinais-Suomi — Laitila
Häkkänen, Senja
1966

Metadata

COL: Senja Häkkänen
ID: 10116
LOC_AREA: a
LOC_PAR: Laitila.
SGN: KT 365:6.
TMP: 1966.

Valssi
     2  Käy äiti nuori kehdon luo
     3  missä itke pienoinen,
     4  se äidin aino ilo on
     5  ja aihe surujen.
     6  000
     7  On tunnoton tä maailma
     8  se väärin tuomitse,
     9  sa itku ihmistunteinen
     10  joka väärin tuomitaan.
     11  000
     12  Pois kuollon kurjat hyljätyt
     13  hän lausu lapsellen,
     14  oi miksi miksi synnyinkän
     15  maailman murheisin.
     16  000
     17  Sä synnyit surun lapseksi
     18  on tiesi tuskan tie,
     19  oi minne kolkko kohtalo
     20  mun rinnallan sun vie.
     21  000
     22  Ja äiti lastan painavi
     23  rintansa polttavan,
     24  niin hellästi kun koskaan
     25  ei hän luopuis armastaan.
     26  000
     27  Vaan kerran vielä kiroilet
     28  kun muistat kantajat,
     29  kun turhan toivot taistelet
     30  kun etsit onnea.
     31  000
     32  Nyt tunnotoina ihmisten
     33  nää huulet lausuvat,
     34  hän lankenut on synteihin
     35  ja käypi kuolemaan.
     36  000
     37  Nyt kyyneleiset kasvonsa
     38  sa kirkkaat toistehet,
     39  kun ihmis tunteet kauneimmat
     40  näky läpi kyynelten.
     41  000
     42  Aamulla aalloist nostettiin
     43  jo kaksi ruumista,
     44  se nuor oi äiti lapsinen,
     45  mi vaipui kuoleman.
     46  000
     47  Kuin valko liljat konsanaan
     48  vaaleina rannalla,
     49  myös nuorukaisen hurmavan
     50  näet sinne rientävän.
     51  000
     52  Hän kysy ken on ruumihit
     53 
     54  niin kuin ei tuntiskan,
     55  kun uhrejan ei omaksen
     56  voi omista onneton.
     57  000
     58  Kasvonsa hälle vaalene
     59  kun katso uhrejan,
     60  ja sydän täynnä surua
     61  hän poistu rannalta.
     62  000
     63  Aamulla alloist nostettiin
     64  myös hänen ruuminsa,
     65  näin kurja isä itsekin
     66  pois vaipui kuoleman.