| |
Hilma ja Johan, Imatran rannalla
|
|
|
|
2 |
Se hupainen ilta muistu mieleheni viel,
|
|
|
|
3 |
kun vietin minä imatran rannalla siel,
|
|
|
|
4 |
siel hilman tuon ihannan kohdata sain,
|
|
|
|
5 |
hän kukoisti kuin kukkanen kedolla vain.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Plyynit ne hatussa lenteli häl
|
|
|
|
8 |
ja sinertäväst silkist oli lenninki pääl,
|
|
|
|
9 |
käädyt kultaiset kaulassa välähteli häll,
|
|
|
|
10 |
ja hilma oli neitonen vierahan maan.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Vaikka silkki ja kulta hänen yllänsä loist,
|
|
|
|
13 |
ei rakkauden iloa hän löytänyt noist,
|
|
|
|
14 |
vaan tarjos viel kätes ja sydämes mull
|
|
|
|
15 |
ja lemmen liitto tehtin kun laulus san kuull.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Fiiniä viiniä hilmall oli myöt,
|
|
|
|
18 |
kun vietimme laaksossa viheriäs yöt,
|
|
|
|
19 |
sun liirun sun laarun hilma lauleli vaan,
|
|
|
|
20 |
ja sinusta johan minä sulhaisen saan.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Rakkaus on löytänyt sydämeni tien,
|
|
|
|
23 |
kelle tuon sydämeni sykkivän vien,
|
|
|
|
24 |
kaikki olis valmis ei puuttuisi muut,
|
|
|
|
25 |
jos johan olis minun niin antaisin suut.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Oi sydämeni kukka minä lausun myös sull,
|
|
|
|
28 |
oletko hilma sinä morsian mull,
|
|
|
|
29 |
kuin lintu minä lennän sinun luoksesi vaan
|
|
|
|
30 |
jos täydestä sydämmestä syleillä saan.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Ah johan ah johan tiedät hän tuon,
|
|
|
|
33 |
et itseni sinulle altiksi suon,
|
|
|
|
34 |
vaik viekkaita kieliä olis tuhanen heit,
|
|
|
|
35 |
ei sittenkän voi he eroitta meit.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Kun hilmahan ihanan silmäni luon,
|
|
|
|
38 |
hän riehuvan riemun mun rintäni tuo,
|
|
|
|
39 |
kuin Vellamon neito hän ihana on,
|
|
|
|
40 |
puna poski sini silmä mist kaunimman saan?
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Vaik kyynelist koottuna kokonan ois,
|
|
|
|
43 |
niin kyyneleeni kuitenkin kuivua pois,
|
|
|
|
44 |
kun hilma hän iloisna lauleli niin,
|
|
|
|
45 |
ett linnutkin laulunsa vastasi siin.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Auringon kirkkaus taivalla loist
|
|
|
|
48 |
suloinen kaiju leimu kukkasist noist,
|
|
|
|
49 |
ilma oli lämmin ja ihana vaan,
|
|
|
|
50 |
kuin me kukkien keskellä iloita saan.
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Hilma kaunihit kasvonsa flurilla peitt,
|
|
|
|
53 |
kun rintani vasten hän lepäman heitt,
|
|
|
|
54 |
ja auringon sätet ne kuumoitti niin,
|
|
|
|
55 |
ett auringon varjostin tarvittin siin.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Rakkauden tuli se sydämist myös,
|
|
|
|
58 |
lämpimil tunteilla tehnyt on työs,
|
|
|
|
59 |
kuin vanhemmat lastansa pienoista vaan,
|
|
|
|
60 |
niin hellästi hilma nyt syleillä saan.
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
Sinä suomen maan neito myös ymmärät tuon,
|
|
|
|
63 |
jos sydämmes nuoren olet sulholles suon,
|
|
|
|
64 |
et rakkaus ei se voi yksinän maat
|
|
|
|
65 |
se puhele yhä eikä tahdokkan laat.
|
|
|
|
66 |
000
|
|
|
|
67 |
Rakkaus sormukset sormihin tuo
|
|
|
|
68 |
ja ystäväin sydämmet yhtehen luo,
|
|
|
|
69 |
vaan siihen ei rakkaus asioit päät
|
|
|
|
70 |
se vaati viel tanssiman morsius häät.
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
Sen hilma ja juhokin todista myös,
|
|
|
|
73 |
kun imatran rannalla viettivät yös,
|
|
|
|
74 |
he elämän siteet sitoivat siel,
|
|
|
|
75 |
ja elävät onnellista aviot viel.
|
|
|
| |
|