j10030
Pohjois-Savo — Maaninka
Häiväläinen, Martta
1962
| 1 | Äl armas Annani vaalene | |||
| 2 | jos pyörtäjan koski pauhaa, sen | |||
| 3 | voimaa en tosin minä hallitse et löydä se | |||
| 4 | koskaan rauhaa, vaan kellä sen kalliot | |||
| 5 | tiedossa on, niin sillen se nöyr on ja voimaton, | |||
| 6 | 000 | |||
| 7 | Näin virkkoi Vilhelmi Annalleen, | |||
| 8 | ja itsekin purteen astui, | |||
| 9 | jo päästi purtensa vanoilleen ja laidat sen | |||
| 10 | koskessa kastui, ja pyörtäjan koskea katso | |||
| 11 | maan nyt Vilhelmi vei tätä morsiantaan | |||
| 12 | 000 | |||
| 13 | Oi kuinka kaunis on illan kuu ja | |||
| 14 | välkkyvä virran kalvo, ei linnut liiku | |||
| 15 | ei oks ei puu, ei muut kuni tähdet | |||
| 16 | valvoo, oi kuinka nyt kuolema kaunist | |||
| 17 | ois, ken kultansa kanssa nyt kuolla sais | |||
| 18 | näiin Anna äänteli hiljalleen, sen | |||
| 19 | silmahan kyynel entää, vaan koski | |||
| 20 | se kiihtyvi eelleheen /?/, sen voimas | |||
| 21 | venhe lentää, | |||
| 22 | Vaan Vilho on oppinut ohjailemaan, | |||
| 23 | tää kulku se on hänen | |||
| 24 | riemujaan, jo laski poikana | |||
| 25 | purressaan, hän lyyjoen kaikki | |||
| 26 | kosket, useinpa pyörtajä pauhullaan | |||
| 27 | se kasteli hältä posket, ei paatoa | |||
| 28 | löytynyt yhtäkään, jot ei olis | |||
| 29 | oppinut välttämään, mut | |||
| 30 | kosken kuumassa kuohussa | |||
| 31 | juur jossa sen juoksu suorin | |||
| 32 | on päällä vaahtinen vaippansa | |||
| 33 | yks ahtolan neito nuorin | |||
| 34 | mi vellamon karjoja paimen | |||
| 35 | taa ja /jo?/ koskehen katsastaa. | |||
| 36 | vaan sydän on Vellamon neidollai | |||
| 37 | /viimeinen kirjain epäselvä/, sen vaahtisen vaipan | |||
| 38 | alla, ja lemmen liekki se aallos | |||
| 39 | sai voi syttyä niin kuin | |||
| 40 | maalla, ja Vilhoa neitonen | |||
| 41 | vellamon, se katsellut kauvan | |||
| 42 | ja /jo?/ liijoin on, ja tuostapa neito | |||
| 43 | sen rintahan on syttynyt | |||
| 44 | outo mieli, povensa tunsi huokaavan, | |||
| 45 | mut kertoa ei voi kieli. | |||
| 46 | 000 | |||
| 47 | Ja Vilhon venhe nyt kiiruhtaa, | |||
| 48 | kuin pohjolan vankin | |||
| 49 | myrsky se kans on aaltojen | |||
| 50 | harjalla kans yltäkin | |||
| 51 | käypi hyrskyt., mut itse | |||
| 52 | pesäs hän pelvot on, mut Annasen | |||
| 53 | poski on rusoton. | |||
| 54 | 000 | |||
| 55 | Ilolla vellamon neitonen sen | |||
| 56 | vastahan uida täyttää, se Vilho tuona | |||
| 57 | mut toinen ken jok immeltä silmään | |||
| 58 | näyttää, voi, voi mua vellamon neitoa | |||
| 59 | sil ompi jo kultana ihminen, | |||
| 60 | 000 | |||
| 61 | Jo /Ja?/ päätti vellamonneitonen nyt toivonsa | |||
| 62 | turhan kostaa ja kosken pohjasta | |||
| 63 | paatosen, hän äkkiä pintaan nostaa ja | |||
| 64 | honka venhe Vilhelmin kolkahtaa ja | |||
| 65 | hän kera kultansa kuolon saa | |||
| 66 | Mut suussa pyörtäjän vieläkin | |||
| 67 | on vellamon neidon paasi, se paasi | |||
| 68 | jolla hä Vilhelmin venheen sekä onnen | |||
| 69 |
kaasi neitosen itsensä kerrotaan me 1 meressä murehtivan rakkauttaa
|
|||
|
1
meressä murehtivan rakkauttaa | ||||
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.