| |
Juho ja Hilma Imatran rannalla
|
|
|
|
2 |
Se hupaisa ilta muistu mieleeni viell',
|
|
|
|
3 |
Kun Imatran rannalla vietimme siell',
|
|
|
|
4 |
Siell' Hilman minä ihanan kohdata sain
|
|
|
|
5 |
Hän kukoist' kuin kukkainen kedolla vain.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Plyymit ne hatussa lenteli häll',
|
|
|
|
8 |
Sinisestä silkist' oli klänninki pääll'.
|
|
|
|
9 |
Ketjut kultaiset kaulassa välähteli vaan,
|
|
|
|
10 |
Hilma oli neitonen vierahan maan.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Vaikka silkki ja kulta hänen yllänsä loist',
|
|
|
|
13 |
Ei rakkauden iloa hän löytänyt noist'.
|
|
|
|
14 |
Hän tarjosi käden ja sydämensä mull'.
|
|
|
|
15 |
Liitto se tehtiin. Sain lauluaan kuull'.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Fiiniä viiniä Hilmall oli myöt'
|
|
|
|
18 |
Kun vietimme vihreessä laaksossa yöt'.
|
|
|
|
19 |
Sun liirum, sun laarum, Hilma lauleli vaan,
|
|
|
|
20 |
Sinusta Juho minä sulhasen saan.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Rakkaus on löytänyt sydämeeni tien,
|
|
|
|
23 |
Ah kenell' tuon sykkivän sydämeni vien?
|
|
|
|
24 |
Kaikk' olisi valmist', ei puuttuisi muut',
|
|
|
|
25 |
Jos Juho olis mun, niin antaisin hä
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Oi sydämeni kukka, lausun myös sull',
|
|
|
|
28 |
Oletko sinä Hilma morsian mull'?
|
|
|
|
29 |
Kuin lintu minä lennän luoksesi vaan,
|
|
|
|
30 |
Jos sydämestäni sinua syleillä saan.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Ah Juho, ah Juho, tiedätkö tuon,
|
|
|
|
33 |
Että sinulle itseni alttiiksi suon?
|
|
|
|
34 |
Vaikka viekkaita kieliä tuhat olis teill',
|
|
|
|
35 |
Ei he sittenkään eroa voi tehdä meill'.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Kun ihanaan Hilmaan vaan silmäni luon,
|
|
|
|
38 |
Hän riehuvan riemun rintaani tuon.
|
|
|
|
39 |
Kun Vellamon neito on hän ihana vaan,
|
|
|
|
40 |
Punaposki, sinisilmä, mist ihanimman saan?
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Vaikk kyynelist' koottu mä kokonaan ois
|
|
|
|
43 |
Niin kyyneleeni kuitenkin haihtuisi pois,
|
|
|
|
44 |
Kun Hilma niin hauskasti lauleli tääll',
|
|
|
|
45 |
Et linnutkin lauluunsa vastasi häll'.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Hilma kaunihit kasvonsa fluurilla peitt'
|
|
|
|
48 |
Kun rintaani vasten hän lepäämään heitt'.
|
|
|
|
49 |
Auringon säteet ne kuumotti niin,
|
|
|
|
50 |
Että auringon varjostin tarvittiin siin.
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Aurinko kirkkaalla taivaalla loist',
|
|
|
|
53 |
Suloinen tuoksu tuli kukkasist noist'.
|
|
|
|
54 |
Ilma oli lämmin ja ihana vaan,
|
|
|
|
55 |
Kun me kukkaisten keskellä iloitahan.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Rakkauden tuli sydämis' myös
|
|
|
|
58 |
Lämpimill' tuntein' tehnyt on työns'.
|
|
|
|
59 |
Kun vanhemmat lastansa pienoista vaan,
|
|
|
|
60 |
Niin hellästi Hilmaa mä syleillä saan.
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
Sä neitonen Suomen kyll' ymmärrät tuon,
|
|
|
|
63 |
Jos sydämes nuoren olet sulholles suon',
|
|
|
|
64 |
Et rakkaus ei voi yksinään maata,
|
|
|
|
65 |
Se puhkuu yhä, eikä tahdokkaan laata.
|
|
|
|
66 |
000
|
|
|
|
67 |
Rakkaus sormukset sormiin tuo,
|
|
|
|
68 |
Ja ystäväin sydämet yhtehen luo,
|
|
|
|
69 |
Viel' siihen ei rakkaus asioita päätä,
|
|
|
|
70 |
Se vaatii tanssimaan morsius häitä.
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
Sen Juho ja Hilmakin todistaa myös,
|
|
|
|
73 |
Kun Imatran rannalla viettivät yöns'.
|
|
|
|
74 |
Ja elämäns' sitehet sitoivat sien',
|
|
|
|
75 |
Ja elävät nyt onnellista aviota viell'.
|
|
|
| |
|