Metadata

COL: Olga Hirvonen, o.s. Vihavainen
ID: 08816
LOC_AREA: j
LOC_PAR: Joensuu-Pielisensuu.
SGN: KT 287:297.
TMP: 1957.

Juho ja Mandi

    2  Minä aijon nuorisolle
    3  muistoksi kirjottaa,
    4  sanoman surullisen
    5  tiedoksi ilmottaa
    6  000
    7  Eihän se äiti tiennyt
    8  mua tuutiessansa
    9  sitä surun katkeruutta
    10  joka tuli hänen tytölleen.
    11  000
    12  Kun eteläinen tuuli
    13  pohjolaa lämmittää
    14  niin suven sulo ilma
    15  Suomea tervehtää.
    16  000
    17  Haminasta laivat
    18  merelle purjehtii
    19  ja Suomen pojat uljaat
    20  aalloilla keinuilee.
    21  000
    22  Kyynelhelmet vierii
    23  monen neidon poskille
    24  kun päättyy armaan matka
    25  Atlandin aalloille.
    26  000
    27  Tätä eron katkeruutta
    28  saa moni kokea
    29  kun täytyy armaastansa
    30  kauaksi erota.
    31  000
    32  "Voi hyvin kultaseni",
    33  sanoi Juho Mandille
    34  ja muista liittoamme
    35  jonka valalla vannoimme.
    36  000
    37  Minä aijon kauemmaksi
    38  kuin pääsky syksyllä.
    39  - "Ja kyyneleet ei kuivu
    40  tään tytön poskilta."
    41  000
    42  Viikko pari vierii
    43  tuli Mandin kätehen
    44  tuo kirje surullinen -
    45  Juho vaipui merehen . . .
    46  000
    47  Mandi sitä itki
    48  suri ja huokaili,
    49  oli kovin surullinen
    50  joka ilon karkoitti.
    51  000
    52  Eihän se totta ollut
    53  että Juho oli hukkunut;
    54  sen petoksella laati
    55  eräs Mandiin mieltynyt.
    56  000
    57  Hän sulhoksensa otti
    58  tuon valheen laatijan,
    59  joka petoksella tuotti
    60  sen tiedon kamalan.
    61  000
    62  Häitä vietettäissa
    63  vieraiden seurassa,
    64  Juho kalpean seisoi
    65  häätuvan ovella.
    66  000
    67  Horjuen Juhon käynti
    68  Mandia läheni
    69  yhdessä kuolon kanssa
    70  morsianta tervehti.
    71  000
    72  Koston viha leimahti
    73  Juhonkin kasvoilta,
    74  kovasti puristaen
    75  Mandiansa kaulasta.
    76  000
    77  Nyt ilo murheeks' muuttui
    78  häät hautajaisiksi
    79  kun Juho kuolon kanssa
    80  morsianta tervehti.
(Tämän vanhan laulun kirjotin muistiin Kirkkonummella, (olin siellä 5 kk.) v. 1919ta muonamiehenvaimo Signe Henrikson'ilta.)