| |
"Terveydenhoitoa"
|
|
|
|
2 |
- - -
|
|
| | Kovaa päänsärkyä parannettiin höyryllä, joka saatiin siten, että asetettiin kiehuva vesipata (mielummin kuparinen) potilaan pään alle ja pää peitettiin isolla vaatteella. Siihenkin kuului taikakeskustelu, joka oli seuraavanlainen: |
|
| | Veden keittäjä kysyi apulaiseltaan: |
|
|
|
5 |
"mitä sie keität?",
|
|
| | jolloin apulainen vastasi lyhyesti |
|
|
|
7 |
"päätä".
|
|
| | Taikuri hyväksyi sen ja sanoi: |
|
|
|
9 |
"keitä, et terveeks tullee",
|
|
| | johon apulainen vastasi |
|
|
|
11 |
"sitä jumala antakoon".
|
|
| | Tämänkin vuoropuhelun toistivat sairaanhoitajat yhdeksän kertaa, ja jollei kipu lähtenyt, oli se kuolemaksi. |
|
| | Jonkun jäsenen nyrjähtämistä nimitettiin "narriksi" ja ryhdyttiin parantamaan vikaa niin, että katkaistiin yhdeksän pärettä, jotka parantaja sytytti palamaan ja lämmitti kipeää kohtaa. Tällöin piti jonkun kysyä häneltä mitä hän poltti, että hän olisi voinut lausua ääneensä, niin että itse vamman aiheuttajakin olisi sen kuullut ja tiennyt, että hänen tekosiaan torjuttiin kun parantaja vastasi |
|
|
|
14 |
"narria"
|
|
| | Siihen piti taas toisen vastata: |
|
|
|
16 |
"polta, et terveeks tulee".
|
|
| | Mutta usein ei tämä temppuilu auttanut. Silloin piti turvautua toisiin. Hyvänä lääkkeenä "narri"-tapauksissa pidettiin m.m. raskaana olevan naisen "ympärikön" (hameen) vyötäisnauhaa, jolla sidottiin nyrjähtänyt kohta. |
|
| | "Sydämentaudiksi" nimitettiin tavallista ripulia, jonka arveltiin aiheutuneen siitä, että potilaan napa oli päässyt pois sijoiltaan. Tähän tautiin ei aina kaivattu varsinaista parantajaa (poppamiestä tai -naista), sillä "suurnannakin" (isoäiti) siihen riitti. Toisinaan oli potilaalla hyvin kiire ja hän voi huutaa: |
|
|
|
19 |
"suurnannan suurnanna suojena (lämmitä) vettä, pää miun nappaip paikalleen!"
|
|
| | Ja tietysti suurnanna ryhtyi puuhaan. Tässäkin tapauksessa potilas piti toimittaa "sairaalaan", s.o. saunaan, ja suurnanna - sekä usein saaren ammatti kuppari - ryhtyi etsimään paennutta napaa. Se tehtiin kolmella sormella. Yleensä oltiin sitä mieltä, että napa oli paennut selkäpuoleen, mistä se oli palautettava takaisin. "Lääkäri" koetti ensin hieromalla nyhtää sen irti seljästä, mutta ellei hän onnistunut siinä, oli pantava lämpiämään vettä ja vedettävä napa paikoilleen höyryllä. Tähän tarvittiin enemmän aikaa ja mutkallinen laite. Ensin tehtiin pellavista penselin tapainen tupsu, jonka tyvipää pistettiin leipäpalaseen ja leivänpalanen asetettiin navan sijalle. Toinen pää pellavatupsusta sytytettiin palamaan ja sen päälle asetettiin savipata, tai parempi oli, että olisi ollut lasiastia, jotta olisi voitu seurata pellavatupsun palamista. Toisinaan nimittäin kävi savipadan kanssa niin, että tuppo kaatui sen alla ja poltti rakoille potilaan vatsan sen sijaan, että olisi palauttanut takaisin navan. |
|
|
|
21 |
- - -
|
|
|
|
22 |
- - -
|
|
|
| |
|