ELÄMÄKERTA |
||||
| Syntynyt Suistamoa Leppäsyrjässä v. 1843. Äiti Jelena isä Semana Kyyrönen. Vanhin isän veljistä sai talon, toiset 3 veljestä sai vaan mökin alan samoin Semana. Äiti kuoli aikaiseen, että nuorin lapsi Matrona jäi 5 v. vanhaksi. Ei, siis ollenkaan äitiä muista. Isä oli paljon työmiehenä ja rualaittajana pomoilla Pietarissa jonne kaljaassiella vietiin lautaa ja halkoja ja mukana matkausti lastaaja miehet. Isä kävi Pietarissa kahviloissa ja ruokapaikoissa. Veli oli talvet maatöissä kesät laivalla matkusti Pietarissa, Norjassa, Ruotsissa, Hankossa Helsinkissä. Sisaret hoiti kotia ja kun sitten menivät Pietariin palvelukseen hoiti kotia Matroona, jo. Aavistus lienee sisässä tiennyt että tulee huono elämä sitä itkin. Veljeni naitti minut. Tunsin sulhasen vaan en suostunut. Pakenin tuvasta kun hän tupaan tuli pessotoihin. Isä antoi kaksi porsasta ja ostin niillä lehmän. Likistin niitä ja itkin. Ne olivat papan koista tulleet. Niin oli ikävä uudessa kodissa. Kasvatin kanoja parven joukon suuren joutsenii 15 lasta syntyi. Ne kun tuli aikaihmisiksi menivät pois kodista ja toiset naimisiin että kullakin oli omansa ja minä jäin yksin. Appi ukko oli hyvä. Anoppi vaan imehtynyttä itketti aika kylmäsein piti olla kyynelissä, kurjana vaan aina kujertelin. En toivonut yön yli eläväni, enkä päivän yli pääseväni. Ei antanut aikaa sukia päätä vaikka täit oli joka tukasta tippunut. Niin piti raataa. Keväillä kasket viertää. Kantturat ja hirret kerätä. Huuhdan aidat asettaa. Kaikki kantaa, ei hevosta käytetty. Puut kantaa tukkusiin että vedetään talveksi kotiin. Ei kaskesmaalla hevosta käytelly Olkapäät rikki nokisista puista. Se oli työ. Ei millinkaan virkistystä. Kala-aikana 5 öisin keväillä olla nuotalla. Ei antanut anoppi kun pikkusen levätä. Aina vaan mennä ja tulla. Kun kotiin tuli janotti vaan. Viisi kertaa ennen olisin mieron töissä ollut kun mieheni oli niin töläkkä ei tsäpperä. Kolmessa pogostassa olin kaunein. Kahdeksan henttua sanoi kyläläiset olleen, en itse tiennyt. Näin unen "Kun jalalle käärme punottautui Se vain tuli Syö ja nokkas moneen kentaan??. Veljeni oli siinä ja roiskasi sen pois." | ||||
| Paaston aikana ei saa mennä naimisiin. Oli niinkuu kissan ja koiran elämä 20 vuotta anoppi eli 30 vuotta appi. Kanoja hoidin. Välipäivät keskiviikko ja perjantai olen paastonnut koko elämän. Kastin leipää söin sientä join kahvii. Naiset paastosivat, miehet ei. Väki ruumiista lähtee pois paaston perästä on saatava lisää voimaa. Ei saa köyhä ruokaa tarpeheks. Sukulaisilla ja naapureilla olen käynyt itkemässä Lähkää meille sanoivat. Itket yhen virren vainaalle huominen laulu itkee vainaalle Olen laulanut paljon isältä opittuja runoja, itkuvirsiä ja loitsuja ja suakkunoita. Isä malttoi oepttaa??, sanoi: sinä kun jäät elämään, niin tapahtuu tarvis?? taito olemaan. Kertoi kerran sadun minä muistin vaikka oli kuinka pitkä Jos olis opetettu olisin oppinut varmaan lukemaankin. | ||||
| Matrona Kyyrönen kävi Helsingissä v. 1912 ensikerran ja v. 1920 toisen kerran kokoamassa almuja poikansa talon rakentamiseen, jossa hänellä oli myös koti. Silloin kirjoitimme ylös hänen tietojaan joita saneli. Asui Helsingissä käydessä kodissamme. | ||||
| Matrona Kyyrönen kuoli Impilahden Hippolassa 25 päivänä maaliskuuta 1923. | ||||
| Laura Hagan. | ||||