| |
KOHTAUS (Ruotsista käätty)
|
|
|
|
2 |
Hän seisoin saarni-majalla,
|
|
|
|
3 |
Mun tyttöin, jota rakastan,
|
|
|
|
4 |
Nyt katsellen niin murheella;
|
|
|
|
5 |
Vaikk' ennen laulo riemustaan,
|
|
|
|
6 |
Jo tois-illalla, kuin myö niin
|
|
|
|
7 |
Siis turpehella istuttiin
|
|
|
|
8 |
000
|
|
|
|
9 |
Myös kyyneleisen kukkasen
|
|
|
|
10 |
Toi niuistokseen, kuin multa sai;
|
|
|
|
11 |
Hän luuli mun jo jättänneen;
|
|
|
|
12 |
Vaan oli raukkaa lässä vai:
|
|
|
|
13 |
Mie paistos lässä pitkälläin
|
|
|
|
14 |
Ja itkein katsoin yhtenäin.
|
|
|
|
15 |
000
|
|
|
|
16 |
Ja koivu vanhan aikunen
|
|
|
|
17 |
Juur lehteväinen kasvo niin
|
|
|
|
18 |
Se kanto tyttöin nimosin,
|
|
|
|
19 |
Ja kanto nimein minunkiin,
|
|
|
|
20 |
Jotka mie uursin vierettäin
|
|
|
|
21 |
Illalla kerran yksinäin.
|
|
|
|
22 |
000
|
|
|
|
23 |
Se rakkahaksi tuntu vaan
|
|
|
|
24 |
Siis nähä heitä päivittäin
|
|
|
|
25 |
Hän seisoi surten katsomaan
|
|
|
|
26 |
Sen menneen kullan työtä näin
|
|
|
|
27 |
Ja vielä murhe varsynkiin
|
|
|
|
28 |
Hän lisäis murheest Ingborin
|
|
|
|
29 |
000
|
|
|
|
30 |
Vaan piilos tahoin katsella
|
|
|
|
31 |
Ja annoin surta tyttöni,
|
|
|
|
32 |
Ja suloin oli aatella
|
|
|
|
33 |
Kuink' kärsi raukka tähteni -
|
|
|
|
34 |
Juur sentäh olin hiljalleen,
|
|
|
|
35 |
Ja enkä mennyt kohasteen
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Vaan perho lensi kukassa,
|
|
|
|
38 |
Kuin antoi sille hajunsa;
|
|
|
|
39 |
Ja arastas laulo koivussa
|
|
|
|
40 |
Ja kohta riensi sulhonsa,
|
|
|
|
41 |
Niin siitten huusin tyttöväin
|
|
|
|
42 |
Ja juoksin raukan kaulaan näin.
|
|
|
| |
|