| |
JOULUYÖ, 1848
|
|
|
2 |
Joutessani joulu yönä,
|
|
|
3 |
Ihtekseni istuissani
|
|
|
4 |
Tuli mieleheen minulle
|
|
|
5 |
Monet muistot muinasista;
|
|
|
6 |
Eteheeni asettuivat
|
|
|
7 |
Monet suuret surun ajat
|
|
|
8 |
Sekä elotkin ihmisten
|
|
|
9 |
Aina asti Aatamista.
|
|
|
10 |
Muistan muka miehen tämän
|
|
|
11 |
Onnensa yrttitarhassa
|
|
|
12 |
Istuneen ilon ruusuissa,
|
|
|
13 |
Johon Laupias Luojansa
|
|
|
14 |
Oli hänen ensin pannu
|
|
|
15 |
Kyntäjäksi, kylväjäksi,
|
|
|
16 |
Hedelmöiten hoihtajaksi,
|
|
|
17 |
Joista oli elantonsa
|
|
|
18 |
Ilman tuskan tuntemata,
|
|
|
19 |
Ilman suureta suruta.
|
|
|
20 |
Majahti myös mieleheeni
|
|
|
21 |
Hänen sydämmens' suruista,
|
|
|
22 |
Langeneena Luojastansa;
|
|
|
23 |
Kuinka sitte kurjall' oli
|
|
|
24 |
Puun kolossa kotonsa,
|
|
|
25 |
Jossa vaati vaimo'ansa
|
|
|
26 |
Neulomahan nahka turkin,
|
|
|
27 |
Sara heinillä sidotun,
|
|
|
28 |
Vaikka paha paavikunta
|
|
|
29 |
Erehtyvä uskon seura
|
|
|
30 |
Tämän toiseksi tekeepi:
|
|
|
31 |
Sanovat Eevan erinneen
|
|
|
32 |
Muillen maillen miehestänsä
|
|
|
33 |
Synnin kovan kuorman alla,
|
|
|
34 |
Jossa vuotta varsinaista
|
|
|
35 |
Kokonaan kolmekymmentä,
|
|
|
36 |
Oli petäinnyt piilossa;
|
|
|
37 |
Vasta ilmestys vuorella
|
|
|
38 |
Tapasivat toisiansa.
|
|
|
39 |
Muistin sitte muan Papin
|
|
|
40 |
Saarnassansa sanonnehen
|
|
|
41 |
Että Christus ristin päällä
|
|
|
42 |
Riippui samalla sialla
|
|
|
43 |
Jossa Aatami aikanansa
|
|
|
44 |
Taisi tulla haudatuksi.
|
|
|
45 |
Arvaamattomat asiat
|
|
|
46 |
On nämät tuhman tutkia,
|
|
|
47 |
Ompa siinnä oppineenkin
|
|
|
48 |
työtä tiedustellessansa.
|
|
|
49 |
Toki täydyn tunnustella,
|
|
|
50 |
Että muistot murtavaiset
|
|
|
51 |
Raatelivat rinnassani
|
|
|
52 |
Varsinkin kuin vielä sitte
|
|
|
53 |
Ajattelin Aapelista,
|
|
|
54 |
Kuinka viatoin verensä
|
|
|
55 |
Vuodatettiin veljeltänsä;
|
|
|
56 |
Johtui mieleen Joosepista,
|
|
|
57 |
Kuinka orjaksi omilta
|
|
|
58 |
Veljiltänsä uiskattihin;
|
|
|
59 |
Vielä muistui mieleheeni
|
|
|
60 |
Itkevä Israelin joukko,
|
|
|
61 |
Koseenin kovas' orjuudessa:
|
|
|
62 |
Sattui sitte sydämmeeni:
|
|
|
63 |
Mooseksenkin monet huolet,
|
|
|
64 |
Daavittukin tuimat tuskat,
|
|
|
65 |
Jopin vaikia valitus;
|
|
|
66 |
Ennustajani huokaukset,
|
|
|
67 |
Marttyyreinkin itkun ääni
|
|
|
68 |
Kovan kuoleman käsissä
|
|
|
69 |
Vielä muistin mureheella
|
|
|
70 |
Kristuksenkin ristin päällä
|
|
|
71 |
Kaiken kansan Lunastajan
|
|
|
72 |
Viatoina valittavan.
|
|
|
73 |
Monta muuta murheelista
|
|
|
74 |
Muisto'a muinais ajoistas
|
|
|
75 |
Särki nuorta sydäntäni.
|
|
|
76 |
000
|
|
|
77 |
Sittä pännäni sivalsin,
|
|
|
78 |
Otin palan paperia,
|
|
|
79 |
Aijon muka muutamia
|
|
|
80 |
Ratia nyt raamustella
|
|
|
81 |
Vähän rustata runo'a
|
|
|
82 |
Mutta oli onnettoman
|
|
|
83 |
Ottassa vähän oppia,
|
|
|
84 |
Heikko oli heikin vainu
|
|
|
85 |
Matala manun pojalla
|
|
|
86 |
Rupeemahan runo töille,
|
|
|
87 |
Eikä kuulu huonon huuto
|
|
|
88 |
Leivon laulu lave'allen.
|
|
|
89 |
Ehkä ite iloksensa
|
|
|
90 |
Veteleepi virsiänsä.
|
|
|
91 |
Sitten ma aina aattelin
|
|
|
92 |
Mistä ruveta runoille?
|
|
|
93 |
Kahtelin nyt kaikkiallen,
|
|
|
94 |
Jostakin saada johto'a
|
|
|
95 |
Näin ma tähden taivahaalla
|
|
|
96 |
Leimu'avalla loistollansa,
|
|
|
97 |
Sitten tutkin tarkemmasti
|
|
|
98 |
Tätä taivahaan valo'a,
|
|
|
99 |
Näin mä leimun loistavaisen
|
|
|
100 |
Tuolta pohjolan periltä,
|
|
|
101 |
Siitä pälkähti päähäni:
|
|
|
102 |
Se on lapin joulu lamppu,
|
|
|
103 |
Tästä teen ma nyt runoni.
|
|
|
104 |
000
|
|
|
105 |
Samassa kuului kolina
|
|
|
106 |
Tuolta toisesta talosta;
|
|
|
107 |
Yksi itki, toinen nauro,
|
|
|
108 |
Kolmas laulo, neljäs pauho -
|
|
|
109 |
No nyt melkoset metelit!
|
|
|
110 |
000
|
|
|
111 |
Minä talsimaan talohoon -
|
|
|
112 |
Täällä ämmä ärrällänsä,
|
|
|
113 |
Kyykyllänsä kynnys alla,
|
|
|
114 |
Lapsen keikku kellellänsä,
|
|
|
115 |
Lapsi itki laatti'alla;
|
|
|
116 |
Poika ali ponkallansa
|
|
|
117 |
Ovensuussa penkin päässä,
|
|
|
118 |
Tytär pesäl penkin alla
|
|
|
119 |
Paljahaalla paijallansa,
|
|
|
120 |
Ukko ihte uunin päällä
|
|
|
121 |
Pulputteli pullo'ansa,
|
|
|
122 |
Vanha eukko uunin e'essä
|
|
|
123 |
Koperoitti kippo'ansa.
|
|
|
124 |
Minä sanelin samassa:
|
|
|
125 |
Oi mun armaat ystäväni!
|
|
|
126 |
Mitkäpä teillä metelet
|
|
|
127 |
Julkisena juhla öinä?
|
|
|
128 |
Eukko pirun piimämaha,
|
|
|
129 |
Senkin vanha vellivati
|
|
|
130 |
Veti tuhkaa tuoppihiinsa,
|
|
|
131 |
Pesästä pahaa poro'a:
|
|
|
132 |
Sen sivalsi silmilleni,
|
|
|
133 |
Läiskäsi läpeini päälle,
|
|
|
134 |
Että en eteeni nähnyt.
|
|
|
135 |
Ukko sitte uunin päältä
|
|
|
136 |
Housullansa niin hotasi
|
|
|
137 |
Että korvani komahti;
|
|
|
138 |
Poika piru piipullansa
|
|
|
139 |
Komahutti korvanataka??;
|
|
|
140 |
Tytär tyynyllä veteli
|
|
|
141 |
Roimahutti rokin päälle;
|
|
|
142 |
Ämmä tahtoi tadikolla
|
|
|
143 |
Nenän päästäni napata,
|
|
|
144 |
Mutta pääsin perältähin
|
|
|
145 |
Pojes polskasta?? pahasta.
|
|
|
146 |
000
|
|
|
147 |
Näin nyt raukesi runoni
|
|
|
148 |
Lauluni jäi lamallensa.
|
|
|
149 |
Eihä tullu tällälailla
|
|
|
150 |
Mitäänä kokoon minulta,
|
|
|
151 |
Eikä taida ikänänsä
|
|
|
152 |
Tästä tulla parempata.
|
|
|
153 |
Monesta minä muistelen,
|
|
|
154 |
Pitkist' ajoist ajattelen;
|
|
|
155 |
Mutta on ohtassa oppia,
|
|
|
156 |
Vähän väkeä heikolla;
|
|
|
157 |
Puolen peukalon pitunen
|
|
|
158 |
On minun oppi ohtassani -
|
|
|
159 |
Tuntehan tuon jokainen
|
|
|
160 |
Mitä siitä saatanehen
|
|
|
161 |
Vaikka kuinka venyttäisi.
|
|
|
162 |
Ei se kestä kellenkänä
|
|
|
163 |
Muiten kuulla muistutella.
|
|
| | Huom! Runoon on jälkeenpäin tehty eri käsialalla korjauksia, joit ei ole kopioitu tähän. Ks. käsikirjoitusta. al |
|
|
| |
|