j02420
Laatokan Karjala (Raja-Karjala) — Suojärvi
Basilier, Hj.
1884
| Runo = VII 2 1100??? | ||||
| 2 | Kuibas se Luoja, hauattihe? | |||
| 3 | Yheksän sylen syvyytehe, | |||
| 4 | Pantih hänell paksut parret, | |||
| 5 | Suuret kivet pantih painoks, | |||
| 6 | Siit pantih miehet karavuulah, | |||
| 7 |
Proskunat1 Proskuna = "pyhä leibä" käess ollah.
|
|||
| 8 | (Luoja sanoo:) "Oi sinä paivyn aurińgońe, | |||
| 9 | Sulajele suuret kivet, | |||
| 10 | Poovuttele paksut painot, | |||
| 11 | Uinottele udrat miehet; | |||
| 12 | Peäsis Luoja nousema(h)go!" | |||
| 13 | (Peäsi Luoja nousemah,) | |||
| 14 | Lähtöö Luoja hiihtämägö, | |||
| 15 | "Hiihtibö hillokangasella, | |||
| 16 | Kuulubo Hiien sepon tagojelenda. - | |||
| 17 | - "Mitäbö sie tagojelet?" | |||
| 18 | - "Luojan kaglanpiteheä (?) tagotah" - | |||
| 19 |
Siit2 opitetah = koetetaan; opin, oppia/trans. = koettaa opitetah mingä sangevuus
|
|||
| 20 | olloo Luojan kaylu??. | |||
| 21 | (Luoja sanoo:) Oppigah (= opi?) omalle kaglalles??, | |||
| 22 | Siit i oppimah ruvettih omall kaglall??. | |||
| 23 | Luoja sano: Vove kiven kovah kiinni! - | |||
| 24 | Peäsibö Luoja ielleh matgoh | |||
| 25 | Ombos palmoi lehmiä paimenessa: | |||
| 26 |
Vast oli lehmät3 vasa = vasikka vašasen(n)u
|
|||
| 27 | Nygöi ollah lypsölehmät; | |||
| 28 | Lähtibö Luoja ielleh matgah, | |||
| 29 | Ombas mustan mullan murtaju: | |||
| 30 | Wast oli tämä (moa) vesakkona, | |||
| 31 | Nygöi jo mustań multana murrettavu??; | |||
| 32 | Matgoa (Luoja) ielleh pogostalle pappilah: | |||
| 33 | Vast oli pappi pantavanu: | |||
| 34 | Jo on papin partu harmavanu; | |||
| 35 | Jo on papin Vast oli kirikkö loaittavanu, | |||
| 36 |
Jo on kirikön4 levö = levo = katos l. katto levö jägäläsi.
|
|||
| Tarkoitus runon lopulla on se, että Luoja oli maannut niin kauan haudassa, jotta lehmät, jotka hänen joutuessaan haudattavaksi, olivat vasikkoina, hänen haudasta noustuansa olivat lypsylehmiä j.n.e. | ||||
| Alku ylläolevaan viiteen osattiin vain suorasanaisesti. Ogoi Kirilä ja eräs toinen vanhempi Kotarven vaimo siitä kertoivat seuraavata. | ||||
| Muutamalle tšaarille syntyi "Iuta?? poiga". Stariku (tšaarin isä?) tulee katsomaan lasta, sanoo: | ||||
| 40 | "laps tämä hyvä, vain merkit e(i) ole hyvät". | |||
| Sen tähden tšaari panee lapsen "putših" ja työntää hänet mereen; täällä hän kuplii kauan aikaa, kunnes lopulta sortuu toisen "pagana-tšoarin" luo, joka Iuta-pojan ottaa omaksi lapsekseen, hän kun on "ylen tšoma kattšuo". | ||||
| Jälestäpäin syntyy kuitenkin tšoarinnallekin poika, jota koulutetaan yhdessä Iutan kera. Viimemainittu tappaa kasvatusveliensä školassa ja pakenee pois. Monien vaiheiden perästä joutuu hän siihen syntymämaahansa. Täällä kun kerran menee, marjoja varastaan puutarhasta, jota tšaari itse vartioitsee murhaa tietämättänsä main. tšoarin, | ||||
| Tšoarin murhatuksi tultua leski-tšoarinna ottaa miehekseen Iutan, joka onkin "tobju mies". "Vain yheksän yötä yhdessä maattua", "rubei tšoarinna pagišemah" ja saapi niin | ||||
| Opetuslapsena ollessansa Iuta kerran menee pakanain linnaan, jossa juuri sattuu olemaan prašniikka. Täällä Iuta "veššeldyy" ja pettää spoasan. Hädän tullessa pettää hänet muutkin opetuslapset. Pakanat ottavat nyt spoasan kiinni, pieksävät häntä ylen äijästi, rääkkäävät kuoliaaksi ja vihdoin hautavat, niinkuin virressä kerrotaan. - Ylösnoustuansa tahtoo hän ottaa Iutankin, niinkuin muut, uudestaan opetuslapsekseen, vaan tämä lähtee järven yli pakoon ja hukkuu. | ||||
|
1
Proskuna = "pyhä leibä" 2 opitetah = koetetaan; opin, oppia/trans. = koettaa 3 vasa = vasikka 4 levö = levo = katos l. katto | ||||
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.
| SKVR VII2 1100. | 90 % |
|