| |
Maria ja Jaako
|
|
|
|
2 |
000
|
|
|
|
3 |
Nyt aijon minä laulella
|
|
|
|
4 |
kahdesta nuorukaisesta,
|
|
|
|
5 |
jotka lapsuudesta tunsivat,
|
|
|
|
6 |
ystäväksi toinen toisensa.
|
|
|
|
7 |
000
|
|
|
|
8 |
Se poika Jaako nimeltään
|
|
|
|
9 |
ja renki köyhä arvoltaan
|
|
|
|
10 |
ja neito oli Maria,
|
|
|
|
11 |
rikkahan talon lapsia.
|
|
|
|
12 |
000
|
|
|
|
13 |
He teit liiton keskenään,
|
|
|
|
14 |
ettei he ennen eriä,
|
|
|
|
15 |
ennen kun kutsuu kuolema
|
|
|
|
16 |
luoksensa heidän olemaan.
|
|
|
|
17 |
000
|
|
|
|
18 |
Kun Marian isä kuulla sai,
|
|
|
|
19 |
että liitto vakaa onpi heill',
|
|
|
|
20 |
hän kutsui Marian luoksensa
|
|
|
|
21 |
ja lausui näillä sanoilla:
|
|
|
|
22 |
000
|
|
|
|
23 |
En anna teille taloa,
|
|
|
|
24 |
enkä myöskään rahoja.
|
|
|
|
25 |
En anna niitä rengille,
|
|
|
|
26 |
se onpi tosi, vakava.
|
|
|
|
27 |
000
|
|
|
|
28 |
En tahdo teiltä taloa,
|
|
|
|
29 |
enkä myöskään rahoja.
|
|
|
|
30 |
Ne saatte antaa kelle vaan,
|
|
|
|
31 |
kun minä armahani saan.
|
|
|
|
32 |
000
|
|
|
|
33 |
Isä kun lemmestä haasteli
|
|
|
|
34 |
ja Marialle saneli:
|
|
|
|
35 |
Tuo naapurin Janne siivokas,
|
|
|
|
36 |
sen saat sinä pitää omanas.
|
|
|
|
37 |
000
|
|
|
|
38 |
Sen sanon sulle Maria,
|
|
|
|
39 |
että onni on vielä sinulla,
|
|
|
|
40 |
kun Jannen kanssa yhdessä,
|
|
|
|
41 |
hallitset kahta taloa.
|
|
|
|
42 |
000
|
|
|
|
43 |
Sen isä rakas sanon teill'
|
|
|
|
44 |
että liitto vakaa onpi meill'.
|
|
|
|
45 |
Jos en oo Jaakolla vaimona,
|
|
|
|
46 |
hänen kanssaan vaivun kuolemaan.
|
|
|
|
47 |
000
|
|
|
|
48 |
Kaksi kun toistaan rakastaa,
|
|
|
|
49 |
ei kaipaa maallista tavaraa,
|
|
|
|
50 |
sillä Herra on niitä antava.
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Tähän ei isä vastannut,
|
|
|
|
53 |
ei sanallakaan virkkanut,
|
|
|
|
54 |
vaan itseksensä tuumaili,
|
|
|
|
55 |
että kyllä minä teidät eroitan.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Sunnuntai tuli seuraava,
|
|
|
|
58 |
niin kuulutettiin kirkossa,
|
|
|
|
59 |
Janne ja Maria olemaan
|
|
|
|
60 |
vakavat avioliitossaan.
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
Sen arvaa kukin tunnossaan,
|
|
|
|
63 |
kuin vaikiaa oli Marialla,
|
|
|
|
64 |
kun vasten hänen tahtoaan,
|
|
|
|
65 |
hän kuulutettiin kirkossa.
|
|
|
|
66 |
000
|
|
|
|
67 |
Vähitellen kasvot vaaleni,
|
|
|
|
68 |
ja puna poskilta putosi.
|
|
|
|
69 |
Hän oli aina yksinään,
|
|
|
|
70 |
eikä seurassa, ollut kenenkään.
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
Hääpäivä kun se läheni,
|
|
|
|
73 |
niin vieraita paljon kutsuttiin.
|
|
|
|
74 |
Häät piti olla komeat,
|
|
|
|
75 |
kun talot rikkaat molemmat.
|
|
|
|
76 |
000
|
|
|
|
77 |
Vieraita tuli summalta,
|
|
|
|
78 |
sulho ja morsian valmiina,
|
|
|
|
79 |
he olivat komeat puvultaan,
|
|
|
|
80 |
kun vihille piti astua.
|
|
|
|
81 |
000
|
|
|
|
82 |
Maria sanoi olevan
|
|
|
|
83 |
hänellä ulos asiaa,
|
|
|
|
84 |
ennen kun vihille astutaan
|
|
|
|
85 |
ja liitto vakaa päätetään.
|
|
|
|
86 |
000
|
|
|
|
87 |
Maria ulos ovesta
|
|
|
|
88 |
kiiruusti läksi kulkemaan.
|
|
|
|
89 |
Sulho ja pappi varttoopi
|
|
|
|
90 |
vain morsianta ei kuulukkaan.
|
|
|
|
91 |
000
|
|
|
|
92 |
Hääväki lähti hakemaan
|
|
|
|
93 |
ja morsianta etsimään,
|
|
|
|
94 |
vaan turhaa oli kaikki vain,
|
|
|
|
95 |
ei häntä löytty mistäkään.
|
|
|
|
96 |
000
|
|
|
|
97 |
Vasta sitten isä muistikin
|
|
|
|
98 |
Marian hälle lausuneen:
|
|
|
|
99 |
jos en oo Jaakolla vaimona,
|
|
|
|
100 |
hänen kanssaan vaivun kuolemaan.
|
|
|
|
101 |
000
|
|
|
|
102 |
Häät ne muuttuivat murheeksi,
|
|
|
|
103 |
jotka oli aivottu iloksi.
|
|
|
|
104 |
Ei musikantitkaan puhalla,
|
|
|
|
105 |
vaan kaikki on mustassa murheessa.
|
|
|
|
106 |
000
|
|
|
|
107 |
Muutaman päivän perästä,
|
|
|
|
108 |
löydettiin ruumiit järvestä.
|
|
|
|
109 |
Jaako ja Maria molemmat,
|
|
|
|
110 |
hihnalla yhteen sidottuina.
|
|
|
|
111 |
000
|
|
|
|
112 |
Näin loppui elo vaikea
|
|
|
|
113 |
nyt näiltä nuorukaisilta,
|
|
|
|
114 |
Mutta ehkäpä he nyt taivaassa,
|
|
|
|
115 |
siitä saavat yhdessä iloita.
|
|
|
| |
|