JR 00729

j00729
Varsinais-Suomi — Pertteli
Aitamäki, Kaarlo
1969

Metadata

COL: Kaarlo Aitamäki
ID: 00729
INF_CTX: Kertoja emäntä Naima Laaksonen, s. 1903. On kopioitu Naiman v. 1920 kirjoittamasta vihkosta.
INF_NAME: Emäntä Naima Laaksonen
LOC_AREA: a
LOC_PAR: Pertteli,
LOC_VIL: Hähkänä.
SGN: 1029.
TMP: 1969.

Mary Weeper (Weber)
     2  000
     3  Yksi ihana nuori neitto juur ruusun punainen,
     4  häl nimi Mary Weeper oli kaunoinen.
     5  Tuo Saksan vanha hovi, keisari Freetrikin
     6  hän keisarinnan siellä prinsessa palveli.
     7  000
     8  Hän hoviherran tytär kans oli kuisin
     9  ja keisarinnan tahdon tarkasti noudatti,
     10  kun keisarinnan käsky oli mennä Ateenaan
     11  prinsessa Jopran kanssa häntä seuraamaan.
     12  000
     13  Tuo kaunis neitto Weeper siel tuli tuttavaks
     14  kauniin nuoren pojan tullut tuntemaan.
     15  Hän arvoltaan sotalääkäri, kans kaunis kasvoiltaan,
     16  niin keskenänsä tapasit he toinen toisensa.
     17  000
     18  He piankin rakastuivat toinen toiseensa,
     19  usein kuljeskelivat molemmat ulkona.
     20  Niin oli heillä hauskaa yhdessä kävellä.
     21  He kuvittelit toisiansa iloisel mielellä.
     22  000
     23  Vaan vähitellen alkoi tulla esteitä.
     24  Vähitellen pääsi pahoja pääsemään,
     25  kuin nuoren lääkärin vanhemmat ei sitä sallineet,
     26  et olis heidän poikansa nyt mennyt naimisiin.
     27  000
     28  Kuin tyttö oli köyhä, ei ollut rahoja,
     29  eik tavaroita kyllä sinne tullessa.
     30  Waik muuten hellä luonto ja muoto ihana,
     31  kuin keton kaunis kukka ja ruusu ihana.
     32  000
     33  Sen tähden yhdes olo heiltä harveni,
     34  kuin viime kerran vielä toisensa kohtasi,
     35  niin huomanneensa luuli neitto Weeper niin,
     36  ettei sulhaisensa hänestä huolisi.
     37  000
     38  Sen tähden sulhollensa kirjeen kirjoitti
     39  ja luoksensa häntä pyysi tulemaan kiiruusti
     40  seuraavana päivänä yhdentoista aikana,
     41  sil muuten oli hän itsens surmaava.
     42  000
     43  Waan tätä sukulaiset eivät uskoneet,
     44  et murhan uhkaukset kävisit totehen.
     45  Ja mahtoiko sulho myöskin saada kirjeen sen,
     46  se kun oli ollut vielä tykönä vanhinten.
     47  000
     48  Se kuitenkin on varma et turhaan odotti
     49  Weeper sulhoansa tulevan toivosi.
     50  Jo kauvan yli ajan hän oli vartonut,
     51  eikä vielä sulhoa sittenkään kuulunut.
     52  000
     53  Niin suru mielen täytti tuon kurjan neittosen,
     54  hän maahan itsens heitti siin kohta kuollaksensa.
     55  Kolmekymmentä metriä korkial huoneesta
     56  hän äkisti alas tuli siin puolikuolleena.
     57  000
     58  Hän putosi toisel kyljel korkeudesta
     59  eik siinä loukkaantunut kauniit kasvonsa.
     60  Kuitenkin siinä saanut muita vammoja
     61  ja heti kohta vietiin sotilaitten sairaalaan.
     62  000
     63  Jossa vielä näki hän rakastettunsa
     64  kuin siellä oli lääkärin toimessa.
     65  Hän ystävänsä kohtas, hän eli silloin viel,
     66  sit puolentoista tunnin päästä heitti henkensä.
     67  000
     68  Näin kuoli kaunis neitto ja impi ihana,
     69  kuihtuneita kukkia häl vielä rinnalla.
     70  Niin suruun jäänyt lääkäri ei voinut elää myös,
     71  kuin toinen päivä valkeni hän ampui itsensä.
     72  000
     73  Niin onnettoman tytön ruumis hautaan kannettiin,
     74  arvokkailta omaisilta hän sinne saatettiin.
     75  Waan tuskin oli ehditty hauta peittämään,
     76  kuin torven soitto ilmoitti et tulee toinen perässä.
     77  000
     78  Kohta alkoi näkyä myös saatto mustana
     79  ja sulho tuotiin perässä avatus arkussa.
     80  Ei ollut hällä mukana mitään arvoa,
     81  waan sotatorvet soitteli wiel murhemuistoa.
     82  000
     83  Niin hautuumaassa kauniissa heil oli leposija,
     84  waikka vähän erittäin toinen toisestaan,
     85  niin parin päivän jälkehen oli haudat avoinna
     86  ja rakastunut molemmat yhtehen haudatut.
     87  000
     88  Niin oli Mary Weeperin ystävät vannoneet,
     89  molemmat ruumiit rinnakkain makaamaan kantaneet,
     90  He kuin olit eläissään toisille rakkaimmat.