|
|
1 |
Nyt aijjon minä kertoa kahesta nuorukaisesta,
|
|
|
|
2 |
jotka lapsuutesta tunsivat ystäviksi toisensa.
|
|
|
|
3 |
Se renki Jaako ja köyhä arvoltaan.
|
|
|
|
4 |
Neiti oli Maaria rikkaan talon lapsia.
|
|
|
|
5 |
Ne teki liiton keskenään, ettei he ennen eriä,
|
|
|
|
6 |
ennen kun kutsuu kuolema luokseen heität tuonelaan.
|
|
|
|
7 |
000
|
|
|
|
8 |
Maarian isä kuulla sai heitän liittonsa vakavan.
|
|
|
|
9 |
"Kyllä minä teijät erotan", sen rakas isä sanoi,
|
|
|
|
10 |
että liitto vakava ompi meillä".
|
|
|
|
11 |
Jos en oo Jaakolla vaimona, hänen kanssa vaivun kuolemaan".
|
|
|
|
12 |
"Sen sanon sulle Maaria, että onni on sulla maalimassa,
|
|
|
|
13 |
kun Jannen kansa hallita saat sinä kahta taloa."
|
|
|
|
14 |
En tahto teitän taloa, enkä teitän rahoha.
|
|
|
|
15 |
Ne saatte antaa kelle vaan. kun minä armahani saan."
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Sunnuntai tuli seuraava. Häntä kuuluutettiin kirkossa,
|
|
|
|
18 |
Janne ja Maaria olemaan avioliittoon vakavaan.
|
|
|
|
19 |
Vähitellen kasvot vaaleni ja puna poskilta putosi.
|
|
|
|
20 |
Hän assui aina yksinään, eikä ollut seurassa kenenkään.
|
|
|
|
21 |
Sen arvaa jokainen tunnossa, että nuorille on vaikiaa,
|
|
|
|
22 |
että iliman hänen tahtotta kuuluutettiin kirkossa.
|
|
|
|
23 |
Hääpäivä se kun läheni, vieraita paljon kutsuttiin.
|
|
|
|
24 |
Häät piti olla komiat, kun rikkaat talot molenmat.
|
|
|
|
25 |
Wieraita summassa. Sulho ja morsian kunnossa puvussa oli komiassa, kun vihille piti astua.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Maaria sanoi hänellä
|
|
|
|
28 |
olevan asiaa ulukona,
|
|
|
|
29 |
ennen kun vihille astutaan,
|
|
|
|
30 |
tuo liitto, joka päätetään.
|
|
|
|
31 |
Morsian lähti pihalle,
|
|
|
|
32 |
niin etes astui kiiruusti.
|
|
|
|
33 |
Sulho ja pappi varttuivat,
|
|
|
|
34 |
vaan morsianta ei kuulukkaan.
|
|
|
|
35 |
Hääväki lähti astumaan ja
|
|
|
|
36 |
morsianta hakemaan.
|
|
|
|
37 |
Kun turhaa oli kaikki tää,
|
|
|
|
38 |
kun ei löyty mistäkään.
|
|
|
|
39 |
Nyt vasta isä muisti sen
|
|
|
|
40 |
jo Marin hälle sanoneen:
|
|
|
|
41 |
"Jos en oo Jaakolla vaimona,
|
|
|
|
42 |
hänen kansaan vaivun kuolemaan.
|
|
|
|
43 |
000
|
|
|
|
44 |
Häät ne muuttui murheeksi,
|
|
|
|
45 |
jotka oli laitettu iloksi.
|
|
|
|
46 |
Ei musikantit puhalla.
|
|
|
|
47 |
Kaikki ovat mustassa murheessa.
|
|
|
|
48 |
Kahten päevän perästä
|
|
|
|
49 |
löytettiin nyt järvestä
|
|
|
|
50 |
Jaakko ja Mari kuolleina
|
|
|
|
51 |
hihnalla yhessä suoliltaan.
|
|
|
|
52 |
Näin loppui elo vaikia
|
|
|
|
53 |
näiltäkin nuorukaisilta.
|
|
|
|
54 |
Nyt he taivaan ilossa
|
|
|
|
55 |
saivat yhessä olla.
|
|
|
| |
|