| |
Yhdeksäsviidettä runo
|
|
|
|
2 |
Ain' on päivä paistamatta,
|
|
|
|
3 |
kuu kulta kumottamatta
|
|
|
|
4 |
noilla Väinölän tuvilla,
|
|
|
|
5 |
Kalevalan kankahilla.
|
|
|
|
6 |
Vilu viljalle tulevi,
|
|
|
|
7 |
karjoille olo kamala,
|
|
|
|
8 |
outo ilman lintusille,
|
|
|
|
9 |
ikävä imehnoisille,
|
|
|
|
10 |
kun ei konsa päivyt paista
|
|
|
|
11 |
eikä kuuhuet kumota.
|
|
|
|
12 |
Hauki tiesi hauan pohjat,
|
|
|
|
13 |
kokko lintujen kulennan,
|
|
|
|
14 |
tuuli haahen päiväyksen;
|
|
|
|
15 |
ei tieä imehnon lapset,
|
|
|
|
16 |
milloin aamu alkanevi,
|
|
|
|
17 |
milloin yö yrittänevi
|
|
|
|
18 |
nenässä utuisen niemen,
|
|
|
|
19 |
päässä saaren terhenisen.
|
|
|
|
20 |
Nuoret neuvoa pitävät,
|
|
|
|
21 |
ikäpuolet arvelevat,
|
|
|
|
22 |
kuinka kuutta lietänehe,
|
|
|
|
23 |
päivättä elettänehe
|
|
|
|
24 |
noilla raukoilla rajoilla,
|
|
|
|
25 |
poloisilla Pohjan mailla.
|
|
|
|
26 |
Neiet neuvoa pitävät,
|
|
|
|
27 |
orpanat osaelevat.
|
|
|
|
28 |
Päätyvät sepon pajahan.
|
|
|
|
29 |
Sanovat sanalla tuolla:
|
|
|
|
30 |
"Nouse, seppo, seinän alta,
|
|
|
|
31 |
takoja, kiven takoa
|
|
|
|
32 |
takomahan uutta kuuta,
|
|
|
|
33 |
uutta auringon keheä!
|
|
|
|
34 |
Pah' on kuun kumottamatta,
|
|
|
|
35 |
outo päivän paistamatta."
|
|
|
|
36 |
Nousi seppo seinän alta,
|
|
|
|
37 |
takoja kiven takoa
|
|
|
|
38 |
takomahan uutta kuuta,
|
|
|
|
39 |
uutta auringon kehäistä.
|
|
|
|
40 |
Kuun on kullasta kuvasi,
|
|
|
|
41 |
hopeasta päivän laati.
|
|
|
|
42 |
Tuli vanha Väinämöinen,
|
|
|
|
43 |
ovelle asetteleikse.
|
|
|
|
44 |
Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
45 |
"Oi on seppo veikkoseni!
|
|
|
|
46 |
Mitä paukutat pajassa,
|
|
|
|
47 |
ajan kaiken kalkuttelet?"
|
|
|
|
48 |
Se on seppo Ilmarinen
|
|
|
|
49 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
50 |
"Kuuta kullaista kuvoan,
|
|
|
|
51 |
hope'ista aurinkoa
|
|
|
|
52 |
tuonne taivahan laelle,
|
|
|
|
53 |
päälle kuuen kirjokannen."
|
|
|
|
54 |
Silloin vanha Väinämöinen
|
|
|
|
55 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
|
56 |
"Ohoh seppo Ilmarinen!
|
|
|
|
57 |
Jo nyt laait joutavia!
|
|
|
|
58 |
Ei kumota kulta kuuna,
|
|
|
|
59 |
paista päivänä hopea."
|
|
|
|
60 |
Seppo kuuhuen kuvasi,
|
|
|
|
61 |
takoi päivän valmihiksi.
|
|
|
|
62 |
Noita nosteli halulla,
|
|
|
|
63 |
kaunihisti kannatteli,
|
|
|
|
64 |
kuun on kuusen latvasehen,
|
|
|
|
65 |
päivän pitkän männyn päähän.
|
|
|
|
66 |
Hiki vieri viejän päästä,
|
|
|
|
67 |
kaste kantajan otsasta
|
|
|
|
68 |
työssä tuiki työlähässä,
|
|
|
|
69 |
nostannassa vaikeassa.
|
|
|
|
70 |
Saipa kuun kohotetuksi,
|
|
|
|
71 |
auringon asetetuksi,
|
|
|
|
72 |
kuun on kuusen kukkuralle,
|
|
|
|
73 |
päivyen petäjän päähän:
|
|
|
|
74 |
eipä kuu kumotakana
|
|
|
|
75 |
eikä päivyt paistakana.
|
|
|
|
76 |
Silloin vanha Väinämöinen
|
|
|
|
77 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
|
78 |
"Nyt on aika arvan käyä,
|
|
|
|
79 |
miehen merkkiä kysyä,
|
|
|
|
80 |
minne meiltä päivä päätyi,
|
|
|
|
81 |
kunne meiltä kuu katosi."
|
|
|
|
82 |
Itse vanha Väinämöinen,
|
|
|
|
83 |
tietäjä iän-ikuinen,
|
|
|
|
84 |
leikkasi lepästä lastut,
|
|
|
|
85 |
laittoi lastut laaullensa,
|
|
|
|
86 |
kävi arvat kääntämähän,
|
|
|
|
87 |
sormin arvat suortamahan.
|
|
|
|
88 |
Sanovi sanalla tuolla,
|
|
|
|
89 |
lausui tuolla lausehella:
|
|
|
|
90 |
"Kysyn Luojalta lupoa,
|
|
|
|
91 |
vaain varsin vastinetta.
|
|
|
|
92 |
Sano totta, Luojan merkki,
|
|
|
|
93 |
juttele, Jumalan arpa:
|
|
|
|
94 |
minne meiltä päivä päätyi,
|
|
|
|
95 |
kunne meiltä kuu katosi,
|
|
|
|
96 |
kun ei ilmoisna ikänä
|
|
|
|
97 |
nähä noita taivahalla?
|
|
|
|
98 |
"Sano, arpa, syytä myöten,
|
|
|
|
99 |
elä miehen mieltä myöten,
|
|
|
|
100 |
tuo tänne toet sanomat,
|
|
|
|
101 |
varmat liitot liikahuta!
|
|
|
|
102 |
Jos arpa valehteleisi,
|
|
|
|
103 |
niin arvo alennetahan:
|
|
|
|
104 |
arpa luoahan tulehen,
|
|
|
|
105 |
merkki miesten poltetahan."
|
|
|
|
106 |
Toi arpa toet sanomat,
|
|
|
|
107 |
merkki miesten vastoavi:
|
|
|
|
108 |
sanoi päivän saaneheksi,
|
|
|
|
109 |
kuun tuonne kaonneheksi
|
|
|
|
110 |
Pohjolan kivimäkehen,
|
|
|
|
111 |
vaaran vaskisen sisähän.
|
|
|
|
112 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
113 |
siitä tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
|
114 |
"Jos ma nyt lähen Pohjolahan,
|
|
|
|
115 |
Pohjan poikien poluille,
|
|
|
|
116 |
saan ma kuun kumottamahan,
|
|
|
|
117 |
päivä kullan paistamahan."
|
|
|
|
118 |
Jopa läksi jotta joutui
|
|
|
|
119 |
pimeähän Pohjolahan.
|
|
|
|
120 |
Astui päivän, astui toisen:
|
|
|
|
121 |
päivänäpä kolmantena
|
|
|
|
122 |
jo näkyvi Pohjan portti,
|
|
|
|
123 |
kivikummut kuumottavi.
|
|
|
|
124 |
Ensin huuti huikahutti
|
|
|
|
125 |
tuolla Pohjolan joella:
|
|
|
|
126 |
"Tuokatte venettä tänne
|
|
|
|
127 |
joen poikki päästäkseni!"
|
|
|
|
128 |
Kun ei huuto kuulununna
|
|
|
|
129 |
eikä tuotuna venettä,
|
|
|
|
130 |
keräsi kekosen puita,
|
|
|
|
131 |
kuivan kuusen lehväsiä;
|
|
|
|
132 |
teki tulen rantaselle,
|
|
|
|
133 |
saavutti savun sakean.
|
|
|
|
134 |
Tuli nousi taivahalle,
|
|
|
|
135 |
savu ilmahan sakeni.
|
|
|
|
136 |
Louhi, Pohjolan emäntä,
|
|
|
|
137 |
itse päätyi ikkunahan.
|
|
|
|
138 |
Katsoi tuonne salmen suuhun,
|
|
|
|
139 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
140 |
"Mi tuolla tuli palavi,
|
|
|
|
141 |
tuolla saaren salmen suulla?
|
|
|
|
142 |
Pieni on sotatuliksi,
|
|
|
|
143 |
suuri nuottavalke'iksi."
|
|
|
|
144 |
Itse poika pohjolaisen
|
|
|
|
145 |
pian pistihe pihalle
|
|
|
|
146 |
katsomahan, kuulemahan,
|
|
|
|
147 |
tarkasti tähyämähän:
|
|
|
|
148 |
"On tuolla joen takana
|
|
|
|
149 |
mies kempi kävelemässä."
|
|
|
|
150 |
Siinä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
151 |
jo huhusi toisen kerran:
|
|
|
|
152 |
"Tuo venettä, Pohjan poika,
|
|
|
|
153 |
Väinämöiselle venettä!"
|
|
|
|
154 |
Niin sanovi Pohjan poika,
|
|
|
|
155 |
itse lausui, vastaeli:
|
|
|
|
156 |
"Ei täältä venehet joua.
|
|
|
|
157 |
Tule sormin soutimina,
|
|
|
|
158 |
kämmenin käsimeloina
|
|
|
|
159 |
poikki Pohjolan joesta!"
|
|
|
|
160 |
Siinä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
161 |
arvelee, ajattelevi:
|
|
|
|
162 |
"Sep' ei miesi lienekänä,
|
|
|
|
163 |
ku on tieltä myösteleikse."
|
|
|
|
164 |
Meni haukina merehen,
|
|
|
|
165 |
siikana silajoelle,
|
|
|
|
166 |
pian uipi salmen poikki,
|
|
|
|
167 |
välehen välin samosi.
|
|
|
|
168 |
Astui jalan, astui toisen,
|
|
|
|
169 |
Pohjan rannalle rapasi.
|
|
|
|
170 |
Niin sanovi Pohjan poiat,
|
|
|
|
171 |
paha parvi pauhoavi:
|
|
|
|
172 |
"Käypä Pohjolan pihalle!"
|
|
|
|
173 |
Meni Pohjolan pihalle.
|
|
|
|
174 |
Pohjan poikaset sanovat,
|
|
|
|
175 |
paha parvi pauhoavi:
|
|
|
|
176 |
"Tules Pohjolan tupahan!"
|
|
|
|
177 |
Meni Pohjolan tupahan;
|
|
|
|
178 |
jalan polki porstuahan,
|
|
|
|
179 |
laski kääkähän kätensä,
|
|
|
|
180 |
siitä tunkihe tupahan,
|
|
|
|
181 |
ajoihe katoksen alle.
|
|
|
|
182 |
Siellä miehet mettä juovat,
|
|
|
|
183 |
simoa sirettelevät,
|
|
|
|
184 |
miehet kaikki miekka vyöllä,
|
|
|
|
185 |
urohot sota-aseissa
|
|
|
|
186 |
pään varalle Väinämöisen,
|
|
|
|
187 |
surmaksi suvantolaisen.
|
|
|
|
188 |
Nuo kysyivät tullehelta,
|
|
|
|
189 |
sanoivat sanalla tuolla:
|
|
|
|
190 |
"Ku sanoma kurjan miehen,
|
|
|
|
191 |
tuuma uinehen urohon?"
|
|
|
|
192 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
193 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
194 |
"Kuusta on sanomat kummat,
|
|
|
|
195 |
päivästä iki-imehet.
|
|
|
|
196 |
Minnes meiltä päivä päätyi,
|
|
|
|
197 |
kunnes meiltä kuu katosi?"
|
|
|
|
198 |
Pohjan poikaset sanovi,
|
|
|
|
199 |
paha parvi lausueli:
|
|
|
|
200 |
"Tuonne teiltä päivä päätyi,
|
|
|
|
201 |
päivä päätyi, kuu katosi
|
|
|
|
202 |
kirjarintahan kivehen,
|
|
|
|
203 |
rautaisehen kalliohon.
|
|
|
|
204 |
Sielt' ei pääse päästämättä,
|
|
|
|
205 |
selviä selittämättä."
|
|
|
|
206 |
Silloin vanha Väinämöinen
|
|
|
|
207 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
|
208 |
"Kun ei kuu kivestä pääsne,
|
|
|
|
209 |
pääsne päivä kalliosta,
|
|
|
|
210 |
käykämme käsirysyhyn,
|
|
|
|
211 |
ruvetkamme miekkasille!"
|
|
|
|
212 |
Veti miekan, riisti rauan,
|
|
|
|
213 |
tempasi tupesta tuiman,
|
|
|
|
214 |
jonka kuu kärestä paistoi,
|
|
|
|
215 |
päivä västistä välähyi,
|
|
|
|
216 |
hepo seisovi selällä,
|
|
|
|
217 |
kasi naukui naulan tiessä.
|
|
|
|
218 |
Mittelivät miekkojansa,
|
|
|
|
219 |
koittelivat korttiansa:
|
|
|
|
220 |
olipa pikkuista pitempi
|
|
|
|
221 |
miekka vanhan Väinämöisen,
|
|
|
|
222 |
yhtä ohrasen jyveä,
|
|
|
|
223 |
olen kortta korkeampi.
|
|
|
|
224 |
Mentihin ulos pihalle,
|
|
|
|
225 |
tasarinnan tanterelle.
|
|
|
|
226 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
227 |
löip' on kerran leimahutti,
|
|
|
|
228 |
löipä kerran, löipä toisen:
|
|
|
|
229 |
listi kuin naurihin napoja,
|
|
|
|
230 |
lippasi kuin liinan päitä
|
|
|
|
231 |
päitä Pohjan poikasien.
|
|
|
|
232 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
233 |
kävi kuuta katsomahan,
|
|
|
|
234 |
päiveä kerittämähän
|
|
|
|
235 |
kirjarinnasta kivestä,
|
|
|
|
236 |
vuoresta teräksisestä,
|
|
|
|
237 |
rautaisesta kalliosta.
|
|
|
|
238 |
Astui tietä pikkuruisen,
|
|
|
|
239 |
kulki matkoa vähäisen,
|
|
|
|
240 |
niin näki vihannan saaren.
|
|
|
|
241 |
Saarell' on komea koivu,
|
|
|
|
242 |
koivun alla paasi paksu,
|
|
|
|
243 |
alla paaen kallioinen,
|
|
|
|
244 |
yheksin ovia eessä,
|
|
|
|
245 |
saoin salpoja ovilla.
|
|
|
|
246 |
Keksi piirtämän kivessä,
|
|
|
|
247 |
valeviivan kalliossa.
|
|
|
|
248 |
Veti miekkansa tupesta,
|
|
|
|
249 |
kirjoitti kivehen kirjan
|
|
|
|
250 |
miekalla tuliterällä,
|
|
|
|
251 |
säilällä säkenevällä:
|
|
|
|
252 |
katkesi kivi kaheksi,
|
|
|
|
253 |
paasi kolmeksi pakahtui.
|
|
|
|
254 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
255 |
katsovi kiven rakohon:
|
|
|
|
256 |
siellä kyyt olutta juovat,
|
|
|
|
257 |
maot vierrettä vetävät
|
|
|
|
258 |
kirjavan kiven sisässä,
|
|
|
|
259 |
maksankarvaisen malossa.
|
|
|
|
260 |
Sanoi vanha Väinämöinen,
|
|
|
|
261 |
itse lausui, noin nimesi:
|
|
|
|
262 |
"Sentähen emäntä raukat
|
|
|
|
263 |
vähemmin olutta saavat,
|
|
|
|
264 |
kunp' on kyyt oluen juovat,
|
|
|
|
265 |
maot viertehen vetävät."
|
|
|
|
266 |
Leikkasip' on pään maolta,
|
|
|
|
267 |
katkoi kaulan käärmeheltä.
|
|
|
|
268 |
Sanovi sanalla tuolla,
|
|
|
|
269 |
lausui tuolla lausehella:
|
|
|
|
270 |
"Elköhön sinä ikänä,
|
|
|
|
271 |
tämän päivyen perästä
|
|
|
|
272 |
kyyt juoko olosiamme,
|
|
|
|
273 |
maot mallasjuomiamme!"
|
|
|
|
274 |
Siitä vanha Väinämöinen,
|
|
|
|
275 |
tietäjä iän-ikuinen,
|
|
|
|
276 |
kourin koitteli ovia,
|
|
|
|
277 |
salpoja sanan väellä:
|
|
|
|
278 |
ei ovet käsin avau,
|
|
|
|
279 |
salvat ei sanoista huoli.
|
|
|
|
280 |
Silloin vanha Väinämöinen
|
|
|
|
281 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
|
282 |
"Akka mies asehitoinna,
|
|
|
|
283 |
konna kirves-kuokatoinna."
|
|
|
|
284 |
Kohta lähtevi kotia,
|
|
|
|
285 |
alla päin, pahoilla mielin,
|
|
|
|
286 |
kun ei vielä kuuta saanut
|
|
|
|
287 |
eikä päiveä tavannut.
|
|
|
|
288 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
|
|
|
|
289 |
"Ohoh vanha Väinämöinen!
|
|
|
|
290 |
Miks'et ottanut minua
|
|
|
|
291 |
kanssasi karehtijaksi?
|
|
|
|
292 |
Oisi lukot luikahtanna,
|
|
|
|
293 |
takasalvat taittununna,
|
|
|
|
294 |
pääsnyt kuu kumottamahan,
|
|
|
|
295 |
nousnut päivä paistamahan."
|
|
|
|
296 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
297 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
|
298 |
"Ei salvat sanoilla taitu,
|
|
|
|
299 |
lukot loihulla murene
|
|
|
|
300 |
eikä kourin koskemalla,
|
|
|
|
301 |
käsivarsin vääntämällä."
|
|
|
|
302 |
Meni sepponsa pajahan.
|
|
|
|
303 |
Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
304 |
"Ohoh seppo Ilmarinen!
|
|
|
|
305 |
Taos kuokka kolmihaara,
|
|
|
|
306 |
tao tuuria tusina,
|
|
|
|
307 |
avaimia aika kimppu,
|
|
|
|
308 |
jolla kuun kivestä päästän,
|
|
|
|
309 |
päivän päästän kalliosta!"
|
|
|
|
310 |
Se on seppo Ilmarinen,
|
|
|
|
311 |
takoja iän-ikuinen,
|
|
|
|
312 |
takoi miehen tarpehia;
|
|
|
|
313 |
takoi tuuria tusinan,
|
|
|
|
314 |
avaimia aika kimpun,
|
|
|
|
315 |
kelpo kimpun keihä'itä,
|
|
|
|
316 |
eikä suurta eikä pientä,
|
|
|
|
317 |
takoi kerran keskoisia.
|
|
|
|
318 |
Louhi, Pohjolan emäntä,
|
|
|
|
319 |
Pohjan akka harvahammas,
|
|
|
|
320 |
siitti siivet sulkinensa,
|
|
|
|
321 |
levahutti lentämähän.
|
|
|
|
322 |
Lenteli liki kotia,
|
|
|
|
323 |
tuosta loihe loitommaksi,
|
|
|
|
324 |
poikki Pohjolan merestä
|
|
|
|
325 |
sepon Ilmarin pajalle.
|
|
|
|
326 |
Aukoi seppo ikkunansa,
|
|
|
|
327 |
katsoi, kuin tulisi tuuli:
|
|
|
|
328 |
ei ollut tulento tuulen,
|
|
|
|
329 |
oli harmoa havukka.
|
|
|
|
330 |
Se on seppo Ilmarinen
|
|
|
|
331 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
332 |
"Mit' olet, otus, hakeva,
|
|
|
|
333 |
istut alla ikkunani?"
|
|
|
|
334 |
Lintu kielelle paneikse,
|
|
|
|
335 |
havukkainen haastelevi:
|
|
|
|
336 |
"Ohoh seppo Ilmarinen,
|
|
|
|
337 |
takoja alinomainen,
|
|
|
|
338 |
kuin olet kovin osaava,
|
|
|
|
339 |
varsin taitava takoja!"
|
|
|
|
340 |
Sanoi seppo Ilmarinen,
|
|
|
|
341 |
itse lausui, noin nimesi:
|
|
|
|
342 |
"Ei tuo kumma ollekana,
|
|
|
|
343 |
jos olen takoja tarkka,
|
|
|
|
344 |
kun olen taivoa takonut,
|
|
|
|
345 |
ilman kantta kalkutellut."
|
|
|
|
346 |
Lintu kielelle paneikse,
|
|
|
|
347 |
havukkainen haastelevi:
|
|
|
|
348 |
"Mitä, seppo, siitä laait,
|
|
|
|
349 |
kuta, rautio, rakennat?"
|
|
|
|
350 |
Se on seppo Ilmarinen
|
|
|
|
351 |
sanan vastaten sanovi:
|
|
|
|
352 |
"Taon kaularenkahaista
|
|
|
|
353 |
tuolle Pohjolan akalle,
|
|
|
|
354 |
jolla kiinni kytketähän
|
|
|
|
355 |
vaaran vankan liepehesen."
|
|
|
|
356 |
Louhi, Pohjolan emäntä,
|
|
|
|
357 |
Pohjan akka harvahammas,
|
|
|
|
358 |
jo tunsi tuhon tulevan,
|
|
|
|
359 |
hätäpäivän päälle saavan.
|
|
|
|
360 |
Heti loihe lentämähän,
|
|
|
|
361 |
pääsi poies Pohjolahan.
|
|
|
|
362 |
Laski kuun kivestä irti,
|
|
|
|
363 |
päästi päivän kalliosta.
|
|
|
|
364 |
Itse muuksi muutaltihe,
|
|
|
|
365 |
kyhäisihe kyyhkyseksi;
|
|
|
|
366 |
lenteä lekuttelevi
|
|
|
|
367 |
sepon Ilmarin pajahan.
|
|
|
|
368 |
Lenti lintuna ovelle,
|
|
|
|
369 |
kyyhkysenä kynnykselle.
|
|
|
|
370 |
Se on seppo Ilmarinen
|
|
|
|
371 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
372 |
"Mitä, lintu, tänne lennit,
|
|
|
|
373 |
tulit, kyyhky, kynnykselle?"
|
|
|
|
374 |
Vastasi otus ovelta,
|
|
|
|
375 |
virkkoi kyyhky kynnykseltä:
|
|
|
|
376 |
"Tuota lienen kynnyksellä
|
|
|
|
377 |
sanomata saattamassa:
|
|
|
|
378 |
jopa kuu kivestä nousi,
|
|
|
|
379 |
päivä pääsi kalliosta."
|
|
|
|
380 |
Se on seppo Ilmarinen
|
|
|
|
381 |
kävi itse katsomahan.
|
|
|
|
382 |
Astuvi pajan ovelle,
|
|
|
|
383 |
katsoi tarkan taivahalle:
|
|
|
|
384 |
katsoi kuun kumottavaksi,
|
|
|
|
385 |
näki päivän paistavaksi.
|
|
|
|
386 |
Meni luoksi Väinämöisen,
|
|
|
|
387 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
388 |
"Ohoh vanha Väinämöinen,
|
|
|
|
389 |
laulaja iän-ikuinen!
|
|
|
|
390 |
Käypä kuuta katsomahan,
|
|
|
|
391 |
päiveä tähyämähän!
|
|
|
|
392 |
Jo ovat tarkoin taivahalla,
|
|
|
|
393 |
sijoillansa muinaisilla."
|
|
|
|
394 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
395 |
itse pistihe pihalle,
|
|
|
|
396 |
varsin päätänsä kohotti,
|
|
|
|
397 |
katsahtavi taivahalle:
|
|
|
|
398 |
kuu oli nousnut, päivä pääsnyt,
|
|
|
|
399 |
taivon aurinko tavannut.
|
|
|
|
400 |
Silloin vanha Väinämöinen
|
|
|
|
401 |
sai itse sanelemahan.
|
|
|
|
402 |
Sanovi sanalla tuolla,
|
|
|
|
403 |
lausui tuolla lausehella:
|
|
|
|
404 |
"Terve, kuu, kumottamasta,
|
|
|
|
405 |
kaunis, kasvot näyttämästä,
|
|
|
|
406 |
päivä kulta, koittamasta,
|
|
|
|
407 |
aurinko, ylenemästä!
|
|
|
|
408 |
"Kuu kulta, kivestä pääsit,
|
|
|
|
409 |
päivä kaunis, kalliosta,
|
|
|
|
410 |
nousit kullaisna käkenä,
|
|
|
|
411 |
hope'isna kyyhkyläisnä
|
|
|
|
412 |
elollesi entiselle,
|
|
|
|
413 |
matkoillesi muinaisille.
|
|
|
|
414 |
"Nouse aina aamusilla
|
|
|
|
415 |
tämän päivänki perästä!
|
|
|
|
416 |
Teepä meille terveyttä,
|
|
|
|
417 |
siirrä saama saatavihin,
|
|
|
|
418 |
pyytö päähän peukalomme,
|
|
|
|
419 |
onni onkemme nenähän!
|
|
|
|
420 |
"Käy nyt tiesi tervehenä,
|
|
|
|
421 |
matkasi imantehena,
|
|
|
|
422 |
päätä kaari kaunihisti,
|
|
|
|
423 |
pääse illalla ilohon!"
|
|
|
| |
|