| |
Neljäsviidettä runo
|
|
|
|
2 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
3 |
arvelevi aivossansa:
|
|
|
|
4 |
"Nytpä soitanto sopisi,
|
|
|
|
5 |
ilon teentä kelpoaisi
|
|
|
|
6 |
näillä uusilla oloilla,
|
|
|
|
7 |
kaunihilla kartanoilla!
|
|
|
|
8 |
Vaan on kantele kaonnut,
|
|
|
|
9 |
iloni iäti mennyt
|
|
|
|
10 |
kalaisehen kartanohon,
|
|
|
|
11 |
lohisehen louhikkohon,
|
|
|
|
12 |
meren hauan haltijoille,
|
|
|
|
13 |
Vellamon ikiväelle.
|
|
|
|
14 |
Eikä tuota tuonekana,
|
|
|
|
15 |
Ahto antane takaisin.
|
|
|
|
16 |
"Oi on seppo Ilmarinen!
|
|
|
|
17 |
Taoit ennen, taoit eilen,
|
|
|
|
18 |
taopa tänäki päänä!
|
|
|
|
19 |
Tao rautainen harava,
|
|
|
|
20 |
haravahan piit tiheät,
|
|
|
|
21 |
piit tiheät, varsi pitkä,
|
|
|
|
22 |
jolla lainehet haroan,
|
|
|
|
23 |
laposille aallot lasken,
|
|
|
|
24 |
meren ruoikot ru'olle,
|
|
|
|
25 |
rannat kaikki karhikoille,
|
|
|
|
26 |
soitto jälle saa'akseni,
|
|
|
|
27 |
kantelo tavatakseni
|
|
|
|
28 |
kalaisesta kaartehesta,
|
|
|
|
29 |
lohisesta louhikosta!"
|
|
|
|
30 |
Se on seppo Ilmarinen,
|
|
|
|
31 |
takoja iän-ikuinen,
|
|
|
|
32 |
takoi rautaisen haravan
|
|
|
|
33 |
varren vaskisen keralla.
|
|
|
|
34 |
Piit takoi satoa syltä,
|
|
|
|
35 |
varren viittä valmisteli.
|
|
|
|
36 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
37 |
otti rautaisen haravan.
|
|
|
|
38 |
Astui tietä pikkaraisen,
|
|
|
|
39 |
kulki matkoa palasen
|
|
|
|
40 |
teloille teräksisille,
|
|
|
|
41 |
vaskisille valkamoille.
|
|
|
|
42 |
Tuoss' oli purtta, kaksi purtta,
|
|
|
|
43 |
kaksi valmista venettä
|
|
|
|
44 |
teloilla teräksisillä,
|
|
|
|
45 |
vaskisilla valkamoilla:
|
|
|
|
46 |
yksi pursi uusi pursi,
|
|
|
|
47 |
toinen pursi vanha pursi.
|
|
|
|
48 |
Sanoi vanha Väinämöinen,
|
|
|
|
49 |
virkki uuelle venolle:
|
|
|
|
50 |
"Lähepä, veno, vesille,
|
|
|
|
51 |
pursi, aalloillen ajaite
|
|
|
|
52 |
käsivarren kääntämättä,
|
|
|
|
53 |
peukalon pitelemättä!"
|
|
|
|
54 |
Läksipä veno vesille,
|
|
|
|
55 |
pursi aalloillen ajoihe.
|
|
|
|
56 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
57 |
itse istuihe perähän;
|
|
|
|
58 |
läksi merta luutimahan,
|
|
|
|
59 |
lainetta lakaisemahan.
|
|
|
|
60 |
Luopi lumpehet kokohon,
|
|
|
|
61 |
haravoipi rannan raiskat,
|
|
|
|
62 |
ruoposteli ruo'on ruutut,
|
|
|
|
63 |
ruo'on ruutut, kaislan kaitut,
|
|
|
|
64 |
joka hauanki harasi,
|
|
|
|
65 |
karit kaikki karhieli:
|
|
|
|
66 |
eipä saanut, ei tavannut
|
|
|
|
67 |
hauinluista soittoansa,
|
|
|
|
68 |
ikimennyttä iloa,
|
|
|
|
69 |
kaonnutta kanteloa.
|
|
|
|
70 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
71 |
astuvi kohen kotia
|
|
|
|
72 |
alla päin, pahoilla mielin,
|
|
|
|
73 |
kaiken kallella kypärin.
|
|
|
|
74 |
Itse tuon sanoiksi kertoi:
|
|
|
|
75 |
"Ei tuota enämpi olle
|
|
|
|
76 |
hauin hampahan iloa,
|
|
|
|
77 |
kalanluista luikutusta!"
|
|
|
|
78 |
Astuessansa ahoa,
|
|
|
|
79 |
saloviertä vierressänsä
|
|
|
|
80 |
kuuli koivun itkeväksi,
|
|
|
|
81 |
puun visan vetistäväksi.
|
|
|
|
82 |
Jopa luoksi luontelihe,
|
|
|
|
83 |
lähemmäksi laittelihe.
|
|
|
|
84 |
Kysytteli, lausutteli:
|
|
|
|
85 |
"Mit' itket, ihana koivu,
|
|
|
|
86 |
puu vihanta, vierettelet,
|
|
|
|
87 |
vyöhyt valkea, valitat?
|
|
|
|
88 |
Ei sua sotahan vieä,
|
|
|
|
89 |
ei tahota tappelohon."
|
|
|
|
90 |
Koivu taiten vastaeli,
|
|
|
|
91 |
itse virkki puu vihanta:
|
|
|
|
92 |
"Niinpä muutamat sanovi,
|
|
|
|
93 |
moniahat arvelevi
|
|
|
|
94 |
elävän minun ilossa,
|
|
|
|
95 |
riemussa remuelevan:
|
|
|
|
96 |
minä hoikka huolissani,
|
|
|
|
97 |
ikävissäni iloitsen,
|
|
|
|
98 |
panen pakkopäivissäni,
|
|
|
|
99 |
murehissa murmattelen.
|
|
|
|
100 |
"Typeryyttä, tyhjä, itken,
|
|
|
|
101 |
vajauttani valitan,
|
|
|
|
102 |
kun olen osatoin, raukka,
|
|
|
|
103 |
tuiki, vaivainen, varatoin
|
|
|
|
104 |
näillä paikoilla pahoilla,
|
|
|
|
105 |
lake'illa laitumilla.
|
|
|
|
106 |
"Osalliset, onnelliset
|
|
|
|
107 |
tuota toivovat alati
|
|
|
|
108 |
kesän kaunihin tulevan,
|
|
|
|
109 |
suven suuren lämpiävän.
|
|
|
|
110 |
Toisinpa minä typerä,
|
|
|
|
111 |
minä vaivainen varoan
|
|
|
|
112 |
- kuoreni kolottavaksi,
|
|
|
|
113 |
lehtivarvat vietäväksi!
|
|
|
|
114 |
"Useinpa minun utuisen,
|
|
|
|
115 |
use'in, utuisen raukan,
|
|
|
|
116 |
lapset kerkeän keväimen
|
|
|
|
117 |
luokseni lähenteleikse,
|
|
|
|
118 |
veitsin viisin viiltelevät
|
|
|
|
119 |
halki mahlaisen mahani.
|
|
|
|
120 |
Paimenet pahat kesällä
|
|
|
|
121 |
vievät vyöni valkeaisen,
|
|
|
|
122 |
ken lipiksi, ken tupeksi,
|
|
|
|
123 |
kenpä marjatuohiseksi.
|
|
|
|
124 |
"Use'in minun utuisen,
|
|
|
|
125 |
use'in, utuisen raukan,
|
|
|
|
126 |
tytöt allani asuvat,
|
|
|
|
127 |
vierelläni viehkuroivat,
|
|
|
|
128 |
lehvät päältä leikkelevät,
|
|
|
|
129 |
varvat vastoiksi sitovat.
|
|
|
|
130 |
"Use'in minä utuinen,
|
|
|
|
131 |
use'in, utuinen raukka,
|
|
|
|
132 |
kaaetahan kaskipuiksi,
|
|
|
|
133 |
pinopuiksi pilkotahan.
|
|
|
|
134 |
Kolmasti tänäi kesänä,
|
|
|
|
135 |
tänä suurena suvena
|
|
|
|
136 |
miehet allani asuivat,
|
|
|
|
137 |
kirvestänsä kitkuttivat
|
|
|
|
138 |
mun poloisen pään menoksi,
|
|
|
|
139 |
heikon henkeni lähöksi.
|
|
|
|
140 |
"Se oli ilo kesästä,
|
|
|
|
141 |
riemu suuresta suvesta.
|
|
|
|
142 |
Ei ole talvi sen parempi,
|
|
|
|
143 |
lumen aika armahampi.
|
|
|
|
144 |
"Jopa aina aikaisehen
|
|
|
|
145 |
mure muo'on muuttelevi,
|
|
|
|
146 |
pääni painuvi pahaksi,
|
|
|
|
147 |
kasvot käypi kalveaksi
|
|
|
|
148 |
muistellessa mustat päivät,
|
|
|
|
149 |
pahat ajat arvellessa.
|
|
|
|
150 |
"Siitä tuuli tuskat tuopi,
|
|
|
|
151 |
halla huolet haike'immat:
|
|
|
|
152 |
tuuli vie vihannan turkin,
|
|
|
|
153 |
halla kaunihin hamehen.
|
|
|
|
154 |
Niin minä vähävarainen,
|
|
|
|
155 |
minä, koito koivu raukka,
|
|
|
|
156 |
jään aivan alastomaksi,
|
|
|
|
157 |
varsin vaattehettomaksi
|
|
|
|
158 |
vilussa värisemähän,
|
|
|
|
159 |
pakkasessa parkumahan."
|
|
|
|
160 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
161 |
"Elä itke, puu vihanta,
|
|
|
|
162 |
vesa lehti, vierettele,
|
|
|
|
163 |
vyöhyt valkea, valita!
|
|
|
|
164 |
Saat sinä olevan onnen,
|
|
|
|
165 |
elon uuen armahamman;
|
|
|
|
166 |
kohta itkenet ilosta,
|
|
|
|
167 |
riemusta remahutellet."
|
|
|
|
168 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
169 |
koivun soitoksi kuvasi.
|
|
|
|
170 |
Veisteli kesäisen päivän,
|
|
|
|
171 |
kalkutteli kanteletta
|
|
|
|
172 |
nenässä utuisen niemen,
|
|
|
|
173 |
päässä saaren terhenisen.
|
|
|
|
174 |
Veisti kopan kanteletta,
|
|
|
|
175 |
emäpuun iloa uutta,
|
|
|
|
176 |
kopan koivusta lujasta,
|
|
|
|
177 |
emäpuun visaperästä.
|
|
|
|
178 |
Sanoi vanha Väinämöinen,
|
|
|
|
179 |
itse lausui, noin nimesi:
|
|
|
|
180 |
"Tuoss' on koppa kanteletta,
|
|
|
|
181 |
emäpuu iki-iloa.
|
|
|
|
182 |
Mistä naulat saatanehe,
|
|
|
|
183 |
vääntimet perittänehe?"
|
|
|
|
184 |
Kasvoi tammi tanhualla,
|
|
|
|
185 |
puu pitkä pihan perällä,
|
|
|
|
186 |
tammessa tasaiset oksat,
|
|
|
|
187 |
joka oksalla omena,
|
|
|
|
188 |
omenalla kultapyörä,
|
|
|
|
189 |
kultapyörällä käkönen.
|
|
|
|
190 |
Kun käki kukahtelevi,
|
|
|
|
191 |
sanoin viisin virkkelevi,
|
|
|
|
192 |
kulta suusta kumpuavi,
|
|
|
|
193 |
hopea valahtelevi
|
|
|
|
194 |
kultaiselle kunnahalle,
|
|
|
|
195 |
hope'iselle mäelle:
|
|
|
|
196 |
siitä naulat kantelehen,
|
|
|
|
197 |
vääntimet visaperähän!
|
|
|
|
198 |
Sanoi vanha Väinämöinen,
|
|
|
|
199 |
itse virkki, noin nimesi:
|
|
|
|
200 |
"Sain ma naulat kantelehen,
|
|
|
|
201 |
vääntimet visaperähän.
|
|
|
|
202 |
Vielä uupuvi vähäisen,
|
|
|
|
203 |
viittä kieltä kanteloinen.
|
|
|
|
204 |
Mistä tuohon kielet saisin,
|
|
|
|
205 |
äänöset asetteleisin?"
|
|
|
|
206 |
Läksi kieltä etsimähän.
|
|
|
|
207 |
Astuvi ahoa myöten:
|
|
|
|
208 |
istui immikkö aholla,
|
|
|
|
209 |
nuori neitonen norolla.
|
|
|
|
210 |
Ei se impi itkenynnä,
|
|
|
|
211 |
ei varsin ilonnutkana;
|
|
|
|
212 |
ilman lauloi itseksensä:
|
|
|
|
213 |
lauloi iltansa kuluksi,
|
|
|
|
214 |
sulhon toivossa tulevan,
|
|
|
|
215 |
armahansa aikehessa.
|
|
|
|
216 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
217 |
tuonne kengättä kepitti,
|
|
|
|
218 |
ilman hampsi hattaratta.
|
|
|
|
219 |
Sitte sinne tultuansa
|
|
|
|
220 |
alkoi hapsia anella.
|
|
|
|
221 |
Itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
|
222 |
"Anna, impi, hapsiasi,
|
|
|
|
223 |
hieprukka, hivuksiasi
|
|
|
|
224 |
kanteloisen kielosiksi,
|
|
|
|
225 |
ääniksi ilon ikuisen!"
|
|
|
|
226 |
Antoi impi hapsiansa,
|
|
|
|
227 |
hienoja hivuksiansa;
|
|
|
|
228 |
antoi hasta viisi, kuusi
|
|
|
|
229 |
sekä seitsemän hivusta:
|
|
|
|
230 |
siit' on kielet kantelessa,
|
|
|
|
231 |
ääntimet iki-ilossa.
|
|
|
|
232 |
Saip' on soitto valmihiksi.
|
|
|
|
233 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
234 |
istuiksen alakivelle,
|
|
|
|
235 |
paatiselle portahalle.
|
|
|
|
236 |
Otti kantelon käsille,
|
|
|
|
237 |
ilon itsensä lähemmä.
|
|
|
|
238 |
Kären käänti taivahalle,
|
|
|
|
239 |
ponnen polville tukesi:
|
|
|
|
240 |
ääniä asettelevi,
|
|
|
|
241 |
säveliä sääntelevi.
|
|
|
|
242 |
Sai äänet asetetuksi,
|
|
|
|
243 |
soittonsa sovitetuksi,
|
|
|
|
244 |
niin käänti alakäsille,
|
|
|
|
245 |
poikkipuolin polvillensa.
|
|
|
|
246 |
Laski kynttä kymmenkunnan,
|
|
|
|
247 |
viisi sormea viritti
|
|
|
|
248 |
kielille kapahumahan,
|
|
|
|
249 |
sävelille hyppimähän.
|
|
|
|
250 |
Siinä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
251 |
kun on soitti kanteletta
|
|
|
|
252 |
käsin pienin, hoikin sormin,
|
|
|
|
253 |
peukaloin ulos kiverin,
|
|
|
|
254 |
jopa virkki puu visainen,
|
|
|
|
255 |
vesa lehti vieretteli,
|
|
|
|
256 |
kukahti käkösen kulta,
|
|
|
|
257 |
hivus impyen ilosi.
|
|
|
|
258 |
Sormin soitti Väinämöinen,
|
|
|
|
259 |
kielin kantelo kajasi:
|
|
|
|
260 |
vuoret loukkui, paaet paukkui,
|
|
|
|
261 |
kaikki kalliot tärähti,
|
|
|
|
262 |
kivet laikkui lainehilla,
|
|
|
|
263 |
somerot vesillä souti,
|
|
|
|
264 |
petäjät piti iloa,
|
|
|
|
265 |
kannot hyppi kankahilla.
|
|
|
|
266 |
Kälykset Kalevan naiset,
|
|
|
|
267 |
kesken kirjan neulomisen
|
|
|
|
268 |
ne tuohon jokena juoksi,
|
|
|
|
269 |
kaikki virtana vilisi,
|
|
|
|
270 |
nuoret naiset naurusuulla,
|
|
|
|
271 |
emännät ilolla mielin
|
|
|
|
272 |
soitteloa kuulemahan,
|
|
|
|
273 |
iloa imehtimähän.
|
|
|
|
274 |
Mi oli miehiä lähellä,
|
|
|
|
275 |
ne kaikki lakit käessä;
|
|
|
|
276 |
mi oli akkoja lähellä,
|
|
|
|
277 |
ne kaikki käsi posella.
|
|
|
|
278 |
Tyttäret vesissä silmin,
|
|
|
|
279 |
pojat maassa polvillansa
|
|
|
|
280 |
kanteloista kuuntelivat,
|
|
|
|
281 |
iloa imehtelivät.
|
|
|
|
282 |
Sanoivat samalla suulla,
|
|
|
|
283 |
yhen kielen kerkesivät:
|
|
|
|
284 |
"Ei ole tuota ennen kuultu
|
|
|
|
285 |
noin suloista soitantoa,
|
|
|
|
286 |
sinä ilmoisna ikänä,
|
|
|
|
287 |
kuuna kullan valkeana!"
|
|
|
|
288 |
Kuuluvi sorea soitto,
|
|
|
|
289 |
kuului kuutehen kylähän.
|
|
|
|
290 |
Eik' ollut sitä otusta,
|
|
|
|
291 |
ku ei tullut kuulemahan
|
|
|
|
292 |
tuota soittoa suloista,
|
|
|
|
293 |
kajahusta kanteloisen.
|
|
|
|
294 |
Mi oli metsän eläintä,
|
|
|
|
295 |
kyykistyivät kynsillehen
|
|
|
|
296 |
kanteloista kuulemahan,
|
|
|
|
297 |
iloa imehtimähän.
|
|
|
|
298 |
Ilman linnut lentäväiset
|
|
|
|
299 |
varvuille varustelihe,
|
|
|
|
300 |
veen kalaset kaikenlaiset
|
|
|
|
301 |
rantahan rakentelihe.
|
|
|
|
302 |
Matosetki maanalaiset
|
|
|
|
303 |
päälle mullan muuttelihe
|
|
|
|
304 |
- käänteleivät, kuuntelevat
|
|
|
|
305 |
tuota soittoa suloista,
|
|
|
|
306 |
kantelen iki-iloa,
|
|
|
|
307 |
Väinämöisen väännätystä.
|
|
|
|
308 |
Siinä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
309 |
kyllä soitteli somasti,
|
|
|
|
310 |
kajahutti kaunihisti.
|
|
|
|
311 |
Soitti päivän, soitti toisen
|
|
|
|
312 |
yhtehen rupeamahan,
|
|
|
|
313 |
yhen aamun atriahan,
|
|
|
|
314 |
yhen vyönsä vyötäntähän,
|
|
|
|
315 |
yhen paitansa panohon.
|
|
|
|
316 |
Kun hän soitteli kotona,
|
|
|
|
317 |
huonehessa honkaisessa,
|
|
|
|
318 |
niin katot kajahtelivat,
|
|
|
|
319 |
permannot pemahtelivat;
|
|
|
|
320 |
laet lauloi, ukset ulvoi,
|
|
|
|
321 |
kaikki ikkunat iloitsi,
|
|
|
|
322 |
kiukoa kivinen liikkui,
|
|
|
|
323 |
patsas patvinen pajahti.
|
|
|
|
324 |
Kun hän kulki kuusikossa,
|
|
|
|
325 |
vaelti petäjikössä,
|
|
|
|
326 |
kuusoset kumartelihe,
|
|
|
|
327 |
männyt mäellä kääntelihe,
|
|
|
|
328 |
käpöset keolle vieri,
|
|
|
|
329 |
havut juurelle hajosi.
|
|
|
|
330 |
Kun hän liikahti lehossa
|
|
|
|
331 |
tahi astahti aholla,
|
|
|
|
332 |
lehot leikkiä pitivät,
|
|
|
|
333 |
ahot ainoista iloa,
|
|
|
|
334 |
kukat kulkivat kutuhun,
|
|
|
|
335 |
vesat nuoret notkahteli.
|
|
|
| |
|