| |
Kahdeksaskolmatta runo
|
|
|
|
2 |
Jo nyt Ahti Saarelainen,
|
|
|
|
3 |
itse lieto Lemminkäinen,
|
|
|
|
4 |
pistäiksen on piilemähän,
|
|
|
|
5 |
painaikse pakenemahan
|
|
|
|
6 |
pimeästä Pohjolasta,
|
|
|
|
7 |
sangasta Saran talosta.
|
|
|
|
8 |
Läksi tuiskuna tuvasta,
|
|
|
|
9 |
savuna pihalle saapi
|
|
|
|
10 |
pakohon pahoja töitä,
|
|
|
|
11 |
pillojansa piilemähän.
|
|
|
|
12 |
Niin pihalle tultuansa
|
|
|
|
13 |
katseleikse, käänteleikse,
|
|
|
|
14 |
etsi entistä oritta.
|
|
|
|
15 |
Näe ei entistä oroa:
|
|
|
|
16 |
näki paaen pellon päässä,
|
|
|
|
17 |
pajupehkon pientarella.
|
|
|
|
18 |
Mikäs neuvoksi tulevi,
|
|
|
|
19 |
mikä neuvon antajaksi,
|
|
|
|
20 |
ettei pää pahoin menisi,
|
|
|
|
21 |
tukka turhi'in tulisi,
|
|
|
|
22 |
hivus hieno lankeaisi
|
|
|
|
23 |
näillä Pohjolan pihoilla?
|
|
|
|
24 |
Jo kumu kylästä kuului,
|
|
|
|
25 |
tomu toisista taloista,
|
|
|
|
26 |
välkytys kylän väliltä,
|
|
|
|
27 |
silmän isku ikkunoilta.
|
|
|
|
28 |
Tuossa lieto Lemminkäisen,
|
|
|
|
29 |
tuon on Ahti Saarelaisen,
|
|
|
|
30 |
täytyi toisiksi ruveta,
|
|
|
|
31 |
piti muiksi muutellaita.
|
|
|
|
32 |
Kokkona ylös kohosi,
|
|
|
|
33 |
tahtoi nousta taivahalle:
|
|
|
|
34 |
päivä poltti poskipäitä,
|
|
|
|
35 |
kuuhut kulmia valaisi.
|
|
|
|
36 |
Siinä lieto Lemminkäinen
|
|
|
|
37 |
Ukkoa rukoelevi:
|
|
|
|
38 |
"Oi Ukko, hyvä Jumala,
|
|
|
|
39 |
mies on tarkka taivahinen,
|
|
|
|
40 |
jymypilvien pitäjä,
|
|
|
|
41 |
hattarojen hallitsija!
|
|
|
|
42 |
Laaipa utuinen ilma,
|
|
|
|
43 |
luopa pilvi pikkarainen,
|
|
|
|
44 |
jonka suojassa menisin,
|
|
|
|
45 |
kotihini koitteleisin
|
|
|
|
46 |
luoksi ehtoisen emoni,
|
|
|
|
47 |
tykö valtavanhempani!"
|
|
|
|
48 |
Lenteä lekuttelevi,
|
|
|
|
49 |
katsoi kerran jälkehensä:
|
|
|
|
50 |
keksi harmoan havukan
|
|
|
|
51 |
- sen silmät paloi tulena
|
|
|
|
52 |
kuni pojan pohjolaisen,
|
|
|
|
53 |
Pohjan entisen isännän.
|
|
|
|
54 |
Sanoi harmoa havukka:
|
|
|
|
55 |
"Ohoh Ahti veikkoseni!
|
|
|
|
56 |
Muistatko muinaista sotoa,
|
|
|
|
57 |
tasapäätä tappeloa?"
|
|
|
|
58 |
Sanoi Ahti Saarelainen,
|
|
|
|
59 |
virkkoi kaunis Kaukomieli:
|
|
|
|
60 |
"Havukkani, lintuseni!
|
|
|
|
61 |
Käännäite kohin kotia!
|
|
|
|
62 |
Sano tuonne tultuasi
|
|
|
|
63 |
pimeähän Pohjolahan:
|
|
|
|
64 |
'Kova on kokko kourin saa'a,
|
|
|
|
65 |
kynälintu kynsin syöä.'"
|
|
|
|
66 |
Jo kohta kotihin joutui
|
|
|
|
67 |
luoksi ehtoisen emonsa
|
|
|
|
68 |
suulla surkeannäöllä,
|
|
|
|
69 |
syämellä synkeällä.
|
|
|
|
70 |
Emo vastahan tulevi
|
|
|
|
71 |
kulkiessansa kujoa,
|
|
|
|
72 |
aitoviertä astuessa.
|
|
|
|
73 |
Ennätti emo kysyä:
|
|
|
|
74 |
"Poikueni, nuorempani,
|
|
|
|
75 |
lapseni, vakavampani!
|
|
|
|
76 |
Mit' olet pahoilla mielin
|
|
|
|
77 |
Pohjolasta tullessasi?
|
|
|
|
78 |
Onko sarkoin vaarrettuna
|
|
|
|
79 |
noissa Pohjolan pioissa?
|
|
|
|
80 |
Jos on sarkoin vaarrettuna,
|
|
|
|
81 |
saat sinä paremman sarkan,
|
|
|
|
82 |
taattosi soasta saaman,
|
|
|
|
83 |
tavoittaman tappelosta."
|
|
|
|
84 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
|
|
|
|
85 |
"Oi emoni, kantajani!
|
|
|
|
86 |
Ken mun sarkoin vaarteleisi!
|
|
|
|
87 |
Itse vaartaisin isännät,
|
|
|
|
88 |
vaartaisin sata urosta,
|
|
|
|
89 |
tuhat miestä tunnustaisin."
|
|
|
|
90 |
Sanoi äiti Lemminkäisen:
|
|
|
|
91 |
"Mit' olet pahoilla mielin?
|
|
|
|
92 |
Oletko voitettu orihin,
|
|
|
|
93 |
herjattu hevosen varsoin?
|
|
|
|
94 |
Jos olet voitettu orihin,
|
|
|
|
95 |
ostaos ori parempi
|
|
|
|
96 |
ison saamilla eloilla,
|
|
|
|
97 |
vanhemman varustamilla!"
|
|
|
|
98 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
|
|
|
|
99 |
"Oi emoni, kantajani!
|
|
|
|
100 |
Ken mun herjaisi hevosin
|
|
|
|
101 |
eli varsoin voitteleisi!
|
|
|
|
102 |
Itse herjaisin isännät,
|
|
|
|
103 |
voittaisin oron ajajat,
|
|
|
|
104 |
miehet vankat varsoinensa,
|
|
|
|
105 |
urohot orihinensa."
|
|
|
|
106 |
Sanoi äiti Lemminkäisen:
|
|
|
|
107 |
"Mit' olet pahoilla mielin,
|
|
|
|
108 |
kuta synke'in syämin
|
|
|
|
109 |
Pohjolasta tultuasi?
|
|
|
|
110 |
Oletko naisin naurettuna
|
|
|
|
111 |
eli piioin pilkattuna?
|
|
|
|
112 |
Jos olet naisin naurettuna
|
|
|
|
113 |
eli piioin pilkattuna,
|
|
|
|
114 |
toiset toiste pilkatahan,
|
|
|
|
115 |
naiset vasta nauretahan."
|
|
|
|
116 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
|
|
|
|
117 |
"Oi emoni, kantajani!
|
|
|
|
118 |
Ken mun naisin naurattaisi
|
|
|
|
119 |
eli piioin pilkkoaisi!
|
|
|
|
120 |
Itse nauraisin isännät,
|
|
|
|
121 |
kaikki piiat pilkkoaisin,
|
|
|
|
122 |
nauraisin sataki naista,
|
|
|
|
123 |
tuhat muuta morsianta."
|
|
|
|
124 |
Sanoi äiti Lemminkäisen:
|
|
|
|
125 |
"Mi sinulla, poikueni?
|
|
|
|
126 |
On sulle satunen saanut
|
|
|
|
127 |
Pohjolassa käyessäsi,
|
|
|
|
128 |
vainko liioin syötyäsi,
|
|
|
|
129 |
syötyäsi, juotuasi
|
|
|
|
130 |
olet öisillä sijoilla
|
|
|
|
131 |
nähnyt outoja unia?"
|
|
|
|
132 |
Silloin lieto Lemminkäinen
|
|
|
|
133 |
sai tuossa sanoneheksi:
|
|
|
|
134 |
"Akat noita arvelkohot
|
|
|
|
135 |
öisiä unennäköjä!
|
|
|
|
136 |
Muistan yölliset uneni,
|
|
|
|
137 |
sen paremmin päivälliset.
|
|
|
|
138 |
Oi emoni, vanha vaimo!
|
|
|
|
139 |
Sääli säkkihin evästä,
|
|
|
|
140 |
pane jauhot palttinahan,
|
|
|
|
141 |
suolat riepuhun sovita!
|
|
|
|
142 |
Pois tuli pojalle lähtö,
|
|
|
|
143 |
matka maasta ottaminen,
|
|
|
|
144 |
tästä kullasta ko'ista,
|
|
|
|
145 |
kaunihista kartanosta:
|
|
|
|
146 |
miehet miekkoja hiovat,
|
|
|
|
147 |
kärestävät keihä'itä."
|
|
|
|
148 |
Emo ennätti kysyä,
|
|
|
|
149 |
vaivan nähnyt vaaitella:
|
|
|
|
150 |
"Miksi miekkoja hiovat,
|
|
|
|
151 |
kärestävät keihä'itä?"
|
|
|
|
152 |
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
|
|
|
|
153 |
sanoi kaunis Kaukomieli:
|
|
|
|
154 |
"Siksi miekkoja hiovat,
|
|
|
|
155 |
kärestävät keihä'itä:
|
|
|
|
156 |
mun poloisen pään varalle,
|
|
|
|
157 |
vasten kauloa katalan.
|
|
|
|
158 |
Tuli työ, tapahtui seikka
|
|
|
|
159 |
noilla Pohjolan pihoilla:
|
|
|
|
160 |
tapoin pojan pohjolaisen,
|
|
|
|
161 |
itsen Pohjolan isännän.
|
|
|
|
162 |
Nousi Pohjola sotahan,
|
|
|
|
163 |
takaturma tappelohon
|
|
|
|
164 |
vasten vaivaista minua,
|
|
|
|
165 |
yksinäisen ympärille."
|
|
|
|
166 |
Emo tuon sanoiksi virkki,
|
|
|
|
167 |
lausui vanhin lapsellensa:
|
|
|
|
168 |
"Jo sanoin minä sinulle,
|
|
|
|
169 |
jo vainen varoittelinki,
|
|
|
|
170 |
yhä kielteä käkesin
|
|
|
|
171 |
lähtemästä Pohjolahan.
|
|
|
|
172 |
Mahoit olla oikeassa,
|
|
|
|
173 |
eleä emon tuvilla,
|
|
|
|
174 |
oman vanhemman varassa,
|
|
|
|
175 |
kantajasi kartanossa,
|
|
|
|
176 |
ei oisi sotoa saanut,
|
|
|
|
177 |
tapahtunut tappeloa.
|
|
|
|
178 |
"Kunne nyt, poikani poloinen,
|
|
|
|
179 |
kunne, kannettu katala,
|
|
|
|
180 |
lähet pillan piilentähän,
|
|
|
|
181 |
työn pahan pakenentahan,
|
|
|
|
182 |
ettei pää pahoin menisi,
|
|
|
|
183 |
kaula kaunis katkeaisi,
|
|
|
|
184 |
tukka turhi'in tulisi,
|
|
|
|
185 |
hivus hieno lankeaisi?"
|
|
|
|
186 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
|
|
|
|
187 |
"En tieä sitä sijoa,
|
|
|
|
188 |
kunne painuisin pakohon
|
|
|
|
189 |
pillojani piilemähän.
|
|
|
|
190 |
Oi emoni, kantajani!
|
|
|
|
191 |
Kunne käsket piilemähän?"
|
|
|
|
192 |
Sanoi äiti Lemminkäisen,
|
|
|
|
193 |
itse lausui, noin nimesi:
|
|
|
|
194 |
"En mä tieä, kunne käsken,
|
|
|
|
195 |
kunne käsken ja kehoitan.
|
|
|
|
196 |
Menet männyksi mäelle,
|
|
|
|
197 |
katajaksi kankahalle,
|
|
|
|
198 |
tuho sielläki tulevi,
|
|
|
|
199 |
kova onni kohtoavi:
|
|
|
|
200 |
use'in mäkinen mänty
|
|
|
|
201 |
pärepuiksi leikatahan,
|
|
|
|
202 |
usei'in kataja kangas
|
|
|
|
203 |
seipähiksi karsitahan.
|
|
|
|
204 |
"Nouset koivuksi norolle
|
|
|
|
205 |
tahikka lehtohon lepäksi,
|
|
|
|
206 |
tuho sielläki tulisi,
|
|
|
|
207 |
kova onni kohti saisi:
|
|
|
|
208 |
use'in noroinen koivu
|
|
|
|
209 |
pinopuiksi pilkotahan,
|
|
|
|
210 |
use'in lepikkölehto
|
|
|
|
211 |
hakatahan halmeheksi.
|
|
|
|
212 |
"Menet marjaksi mäelle,
|
|
|
|
213 |
puolukaksi kankahalle,
|
|
|
|
214 |
näille maille mansikoiksi,
|
|
|
|
215 |
mustikoiksi muille maille,
|
|
|
|
216 |
tuho sielläki tulisi,
|
|
|
|
217 |
kova onni kohtoaisi:
|
|
|
|
218 |
noppisivat nuoret neiet,
|
|
|
|
219 |
tinarinnat riipisivät.
|
|
|
|
220 |
"Mene hauiksi merehen,
|
|
|
|
221 |
siiaksi silajokehen,
|
|
|
|
222 |
tuho sielläki tulisi,
|
|
|
|
223 |
kova loppu loukahtaisi:
|
|
|
|
224 |
mies nuori, noentolainen,
|
|
|
|
225 |
veisi verkkonsa vesille,
|
|
|
|
226 |
nuoret nuotalla vetäisi,
|
|
|
|
227 |
vanhat saisi verkollansa.
|
|
|
|
228 |
"Menet metsähän sueksi,
|
|
|
|
229 |
korpimaille kontioksi,
|
|
|
|
230 |
tuho sielläki tulisi,
|
|
|
|
231 |
kova onni kohtoaisi:
|
|
|
|
232 |
mies nuori, noen näköinen,
|
|
|
|
233 |
kärestäisi keihä'änsä
|
|
|
|
234 |
surmataksensa sutoset,
|
|
|
|
235 |
metsän karhut kaataksensa."
|
|
|
|
236 |
Silloin lieto Lemminkäinen
|
|
|
|
237 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
238 |
"Itse tieän ilke'immät,
|
|
|
|
239 |
paikat arvoan pahimmat,
|
|
|
|
240 |
kussa surma suin pitäisi,
|
|
|
|
241 |
kova loppu loukahtaisi.
|
|
|
|
242 |
Oi emo, elättäjäni,
|
|
|
|
243 |
maammo, maion-antajani!
|
|
|
|
244 |
Kunne käsket piilemähän,
|
|
|
|
245 |
kunne käsket ja kehoitat?
|
|
|
|
246 |
Aivan on surma suun e'essä,
|
|
|
|
247 |
paha päivä parran päällä,
|
|
|
|
248 |
yksi päivä miehen päätä,
|
|
|
|
249 |
tuskin täytehen sitänä."
|
|
|
|
250 |
Silloin äiti Lemminkäisen
|
|
|
|
251 |
itse virkki, noin nimesi:
|
|
|
|
252 |
"Sanon ma hyvänki paikan,
|
|
|
|
253 |
ani armahan nimitän,
|
|
|
|
254 |
missä piillä pillomuksen,
|
|
|
|
255 |
paeta pahan-alaisen:
|
|
|
|
256 |
muistan maata pikkuruisen,
|
|
|
|
257 |
tieän paikkoa palasen,
|
|
|
|
258 |
syömätöintä, lyömätöintä,
|
|
|
|
259 |
miekan miehen käymätöintä.
|
|
|
|
260 |
Sie vanno valat ikuiset,
|
|
|
|
261 |
valehettomat, vakaiset,
|
|
|
|
262 |
kuunna, kymmennä kesänä
|
|
|
|
263 |
et sotia käyäksesi
|
|
|
|
264 |
hopeankana halulla
|
|
|
|
265 |
tahi kullan tarpehella!"
|
|
|
|
266 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
|
|
|
|
267 |
"Vannon mie valat vakaiset,
|
|
|
|
268 |
en kesänä ensimäisnä,
|
|
|
|
269 |
tok' en vielä toisnakana
|
|
|
|
270 |
saa'a suurihin sotihin,
|
|
|
|
271 |
noihin miekan melskehisin.
|
|
|
|
272 |
Viel' on haavat hartioissa,
|
|
|
|
273 |
syvät reiät ryntähissä
|
|
|
|
274 |
entisistäkin iloista,
|
|
|
|
275 |
mennehistä melskehistä
|
|
|
|
276 |
suurilla sotamä'illä,
|
|
|
|
277 |
miesten tappotanterilla."
|
|
|
|
278 |
Silloin äiti Lemminkäisen
|
|
|
|
279 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
280 |
"Otapa isosi pursi,
|
|
|
|
281 |
lähe tuonne piilemähän
|
|
|
|
282 |
ylitse meren yheksän,
|
|
|
|
283 |
meri-puolen kymmenettä,
|
|
|
|
284 |
saarehen selällisehen,
|
|
|
|
285 |
luotohon merellisehen!
|
|
|
|
286 |
Siell' ennen isosi piili,
|
|
|
|
287 |
sekä piili jotta säilyi
|
|
|
|
288 |
suurina sotakesinä,
|
|
|
|
289 |
vainovuosina kovina;
|
|
|
|
290 |
hyvä oli siellä ollaksensa,
|
|
|
|
291 |
armas aikaellaksensa.
|
|
|
|
292 |
Siellä piile vuosi, toinen,
|
|
|
|
293 |
käy kotihin kolmannella
|
|
|
|
294 |
tutuille ison tuville,
|
|
|
|
295 |
vanhempasi valkamoille!"
|
|
|
| |
|