| |
Seitsemäs runo
|
|
|
2 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
3 |
uipi aavoja syviä;
|
|
|
4 |
kulki kuusisna hakona,
|
|
|
5 |
petäjäisnä pehkiönä
|
|
|
6 |
kuusi päiveä kesäistä,
|
|
|
7 |
kuusi yötä järkiähän,
|
|
|
8 |
eessänsä vesi vetelä,
|
|
|
9 |
takanansa taivas selvä.
|
|
|
10 |
Uip' on vielä yötä kaksi,
|
|
|
11 |
kaksi päiveä pisintä.
|
|
|
12 |
Niin yönä yheksäntenä,
|
|
|
13 |
kaheksannen päivän päästä
|
|
|
14 |
toki tuskaksi tulevi,
|
|
|
15 |
painuvi pakolliseksi.
|
|
|
16 |
Kun ei ole kynttä varpahissa
|
|
|
17 |
eikä sormissa niveltä.
|
|
|
18 |
Siinä vanha Väinämöinen
|
|
|
19 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
20 |
"Voi minä poloinen poika,
|
|
|
21 |
voi poika polon-alainen,
|
|
|
22 |
kun läksin omilta mailta,
|
|
|
23 |
elomailta entisiltä
|
|
|
24 |
iäkseni ilman alle,
|
|
|
25 |
kuuksi päiväksi kululle,
|
|
|
26 |
tuulten tuuiteltavaksi,
|
|
|
27 |
aaltojen ajeltavaksi
|
|
|
28 |
näillä väljillä vesillä,
|
|
|
29 |
ulapoilla auke'illa!
|
|
|
30 |
Vilu on täällä ollakseni,
|
|
|
31 |
vaiva värjätelläkseni,
|
|
|
32 |
aina aalloissa asua,
|
|
|
33 |
veen selällä seurustella.
|
|
|
34 |
"Enkä tuota tieäkänä,
|
|
|
35 |
miten olla, kuin eleä
|
|
|
36 |
tällä inhalla iällä,
|
|
|
37 |
katovalla kannikalla:
|
|
|
38 |
tuulehenko teen tupani,
|
|
|
39 |
vetehenkö pirtin veistän?
|
|
|
40 |
"Teen mä tuulehen tupani:
|
|
|
41 |
ei ole tuulessa tukea;
|
|
|
42 |
veistän pirttini vetehen:
|
|
|
43 |
vesi viepi veistokseni."
|
|
|
44 |
Lenti lintunen Lapista,
|
|
|
45 |
kokkolintu koillisesta.
|
|
|
46 |
Ei ole kokko suuren suuri
|
|
|
47 |
eikä kokko pienen pieni:
|
|
|
48 |
yksi siipi vettä viisti,
|
|
|
49 |
toinen taivasta lakaisi,
|
|
|
50 |
pursto merta pyyhätteli,
|
|
|
51 |
nokka luotoja lotaisi.
|
|
|
52 |
Lenteleikse, liiteleikse,
|
|
|
53 |
katseleikse, käänteleikse.
|
|
|
54 |
Näki vanhan Väinämöisen
|
|
|
55 |
selällä meren sinisen:
|
|
|
56 |
"Mit' olet meressä, miesi,
|
|
|
57 |
uros, aaltojen seassa?"
|
|
|
58 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
59 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
60 |
"Sit' olen meressä miesi,
|
|
|
61 |
uros aaltojen varassa:
|
|
|
62 |
läksin neittä Pohjolasta,
|
|
|
63 |
impeä Pimentolasta.
|
|
|
64 |
"Ajoa karautime
|
|
|
65 |
suloa meryttä myöten.
|
|
|
66 |
Niin päivänä muutamana,
|
|
|
67 |
huomenna moniahana
|
|
|
68 |
tulin Luotolan lahelle,
|
|
|
69 |
Joukolan jokivesille:
|
|
|
70 |
hepo alta ammuttihin,
|
|
|
71 |
itseäni mielittihin.
|
|
|
72 |
"Siitä vierähin vetehen,
|
|
|
73 |
sorruin sormin lainehesen
|
|
|
74 |
tuulen tuuiteltavaksi,
|
|
|
75 |
aaltojen ajeltavaksi.
|
|
|
76 |
"Tulipa tuuli luotehesta,
|
|
|
77 |
iästä iso vihuri;
|
|
|
78 |
se mun kauas kannatteli,
|
|
|
79 |
uitteli ulomma maasta.
|
|
|
80 |
Mont' olen päiveä pälynnyt,
|
|
|
81 |
monta yötä uiksennellut
|
|
|
82 |
näitä väljiä vesiä,
|
|
|
83 |
ulapoita auke'ita;
|
|
|
84 |
enk' on tuota tunnekana,
|
|
|
85 |
arvoa, älyäkänä,
|
|
|
86 |
kumpi kuoloksi tulevi,
|
|
|
87 |
kumpi ennen ennättävi:
|
|
|
88 |
nälkähänkö nääntyminen,
|
|
|
89 |
vai vetehen vaipuminen."
|
|
|
90 |
Sanoi kokko, ilman lintu:
|
|
|
91 |
"Ellös olko milläskänä!
|
|
|
92 |
Seisotaite selkähäni,
|
|
|
93 |
nouse kynkkäluun nenille!
|
|
|
94 |
Mie sinun merestä kannan,
|
|
|
95 |
minne mielesi tekevi.
|
|
|
96 |
Vielä muistan muunki päivän,
|
|
|
97 |
arvoan ajan paremman,
|
|
|
98 |
kun ajoit Kalevan kasken,
|
|
|
99 |
Osmolan salon sivallit:
|
|
|
100 |
heitit koivun kasvamahan,
|
|
|
101 |
puun sorean seisomahan
|
|
|
102 |
linnuille lepeämiksi,
|
|
|
103 |
itselleni istumiksi."
|
|
|
104 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
105 |
kohottavi kokkoansa;
|
|
|
106 |
mies on nousevi merestä,
|
|
|
107 |
uros aallosta ajaikse,
|
|
|
108 |
siiville sijoitteleikse,
|
|
|
109 |
kokon kynkkäluun nenille.
|
|
|
110 |
Tuop' on kokko, ilman lintu,
|
|
|
111 |
kantoi vanhan Väinämöisen,
|
|
|
112 |
viepi tuulen tietä myöten,
|
|
|
113 |
ahavan ratoa myöten
|
|
|
114 |
Pohjan pitkähän perähän,
|
|
|
115 |
summahan Sariolahan.
|
|
|
116 |
Siihen heitti Väinämöisen,
|
|
|
117 |
itse ilmahan kohosi.
|
|
|
118 |
Siinä itki Väinämöinen,
|
|
|
119 |
siinä itki ja urisi
|
|
|
120 |
rannalla merellisellä,
|
|
|
121 |
nimen tietämättömällä,
|
|
|
122 |
sata haavoa sivulla,
|
|
|
123 |
tuhat tuulen pieksemätä,
|
|
|
124 |
partaki pahoin kulunut,
|
|
|
125 |
tukka mennyt tuuhakaksi.
|
|
|
126 |
Itki yötä kaksi, kolme,
|
|
|
127 |
saman verran päiviäki;
|
|
|
128 |
eikä tiennyt tietä käyä,
|
|
|
129 |
outo, matkoa osannut
|
|
|
130 |
palataksensa kotihin,
|
|
|
131 |
mennä maille tuttaville,
|
|
|
132 |
noille syntymäsijoille,
|
|
|
133 |
elomaillen entisille.
|
|
|
134 |
Pohjan piika pikkarainen,
|
|
|
135 |
vaimo valkeanverinen,
|
|
|
136 |
teki liiton päivän kanssa,
|
|
|
137 |
päivän kanssa, kuun keralla
|
|
|
138 |
yhen ajan noustaksensa
|
|
|
139 |
ja yhen havataksensa:
|
|
|
140 |
itse ennen ennätteli,
|
|
|
141 |
ennen kuuta, aurinkoa,
|
|
|
142 |
kukonki kurahtamatta,
|
|
|
143 |
kanan lapsen laulamatta.
|
|
|
144 |
Viisi villoa keritsi,
|
|
|
145 |
kuusi lammasta savitsi,
|
|
|
146 |
villat saatteli saraksi,
|
|
|
147 |
kaikki vatvoi vaattehiksi
|
|
|
148 |
ennen päivän nousemista,
|
|
|
149 |
auringon ylenemistä.
|
|
|
150 |
Pesi siitä pitkät pöyät,
|
|
|
151 |
laajat lattiat lakaisi
|
|
|
152 |
vastasella varpaisella,
|
|
|
153 |
luutasella lehtisellä.
|
|
|
154 |
Ammueli rikkasensa
|
|
|
155 |
vaskisehen vakkasehen;
|
|
|
156 |
vei ne ulos usta myöten,
|
|
|
157 |
pellolle pihoa myöten,
|
|
|
158 |
perimäisen pellon päähän,
|
|
|
159 |
alimaisen aian suuhun.
|
|
|
160 |
Seisattelihe rikoille,
|
|
|
161 |
kuuntelihe, kääntelihe:
|
|
|
162 |
kuulevi mereltä itkun,
|
|
|
163 |
poikki joen juorotuksen.
|
|
|
164 |
Juosten joutuvi takaisin,
|
|
|
165 |
pian pirttihin menevi;
|
|
|
166 |
sanoi tuonne saatuansa,
|
|
|
167 |
toimitteli tultuansa:
|
|
|
168 |
"Kuulin mie mereltä itkun,
|
|
|
169 |
poikki joen juorotuksen."
|
|
|
170 |
Louhi, Pohjolan emäntä,
|
|
|
171 |
Pohjan akka harvahammas,
|
|
|
172 |
pian pistihe pihalle,
|
|
|
173 |
vierähti veräjän suuhun;
|
|
|
174 |
siinä korvin kuunteleikse.
|
|
|
175 |
Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
176 |
"Ei ole itku lapsen itku
|
|
|
177 |
eikä vaimojen valitus;
|
|
|
178 |
itku on partasuun urohon,
|
|
|
179 |
jouhileuan juorottama."
|
|
|
180 |
Työnnälti venon vesille,
|
|
|
181 |
kolmilaian lainehille;
|
|
|
182 |
itse loihe soutamahan.
|
|
|
183 |
Sekä souti jotta joutui:
|
|
|
184 |
souti luoksi Väinämöisen,
|
|
|
185 |
luoksi itkevän urohon.
|
|
|
186 |
Siinä itki Väinämöinen,
|
|
|
187 |
urisi Uvannon sulho
|
|
|
188 |
pahalla pajupurolla,
|
|
|
189 |
tiheällä tuomikolla:
|
|
|
190 |
suu liikkui, järisi parta,
|
|
|
191 |
vaan ei leuka lonkaellut.
|
|
|
192 |
Sanoi Pohjolan emäntä,
|
|
|
193 |
puhutteli, lausutteli:
|
|
|
194 |
"Ohoh sinua, ukko utra!
|
|
|
195 |
Jo olet maalla vierahalla."
|
|
|
196 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
197 |
päätänsä kohottelevi.
|
|
|
198 |
Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
199 |
"Jo ma tuon itseki tieän:
|
|
|
200 |
olen maalla vierahalla,
|
|
|
201 |
tuiki tuntemattomalla.
|
|
|
202 |
Maallani olin parempi,
|
|
|
203 |
kotonani korkeampi."
|
|
|
204 |
Louhi, Pohjolan emäntä,
|
|
|
205 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
206 |
"Saisiko sanoakseni,
|
|
|
207 |
oisiko lupa kysyä,
|
|
|
208 |
mi sinä olet miehiäsi
|
|
|
209 |
ja kuka urohiasi?"
|
|
|
210 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
211 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
212 |
"Mainittihinpa minua,
|
|
|
213 |
arveltihin aikoinansa
|
|
|
214 |
illoilla iloitsijaksi,
|
|
|
215 |
joka laakson laulajaksi
|
|
|
216 |
noilla Väinölän ahoilla,
|
|
|
217 |
Kalevalan kankahilla.
|
|
|
218 |
Mi jo lienenki katala,
|
|
|
219 |
tuskin tunnen itsekänä."
|
|
|
220 |
Louhi, Pohjolan emäntä,
|
|
|
221 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
222 |
"Nouse jo norosta, miesi,
|
|
|
223 |
uros, uuelle uralle,
|
|
|
224 |
haikeasi haastamahan,
|
|
|
225 |
satuja sanelemahan!"
|
|
|
226 |
Otti miehen itkemästä,
|
|
|
227 |
urohon urisemasta;
|
|
|
228 |
saattoi siitä purtehensa,
|
|
|
229 |
istutti venon perähän.
|
|
|
230 |
Itse airoille asettui,
|
|
|
231 |
soutimille suorittihe;
|
|
|
232 |
souti poikki Pohjolahan,
|
|
|
233 |
viepi vierahan tupahan.
|
|
|
234 |
Syötteli nälästynehen,
|
|
|
235 |
kastunehen kuivaeli;
|
|
|
236 |
siitä viikon hierelevi,
|
|
|
237 |
hierelevi, hautelevi:
|
|
|
238 |
teki miehen terveheksi,
|
|
|
239 |
urohon paranneheksi.
|
|
|
240 |
Kysytteli, lausutteli,
|
|
|
241 |
itse virkki, noin nimesi:
|
|
|
242 |
"Mitä itkit, Väinämöinen,
|
|
|
243 |
uikutit, uvantolainen,
|
|
|
244 |
tuolla paikalla pahalla,
|
|
|
245 |
rannalla meryttä vasten?"
|
|
|
246 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
247 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
248 |
"Onpa syytä itkeäni,
|
|
|
249 |
vaivoja valittoani!
|
|
|
250 |
Kauan oon meriä uinut,
|
|
|
251 |
lapioinnut lainehia
|
|
|
252 |
noilla väljillä vesillä,
|
|
|
253 |
ulapoilla auke'illa.
|
|
|
254 |
"Tuota itken tuon ikäni,
|
|
|
255 |
puhki polveni murehin,
|
|
|
256 |
kun ma uin omilta mailta,
|
|
|
257 |
tulin mailta tuttavilta
|
|
|
258 |
näille ouoille oville,
|
|
|
259 |
veräjille vierahille.
|
|
|
260 |
Kaikki täällä puut purevi,
|
|
|
261 |
kaikki havut hakkoavi,
|
|
|
262 |
joka koivu koikkoavi,
|
|
|
263 |
joka leppä leikkoavi:
|
|
|
264 |
yks' on tuuli tuttuani,
|
|
|
265 |
päivä ennen nähtyäni
|
|
|
266 |
näillä mailla vierahilla,
|
|
|
267 |
äkkiouoilla ovilla."
|
|
|
268 |
Louhi, Pohjolan emäntä,
|
|
|
269 |
siitä tuon sanoiksi saatti:
|
|
|
270 |
"Elä itke, Väinämöinen,
|
|
|
271 |
uikuta, uvantolainen!
|
|
|
272 |
Hyvä tääll' on ollaksesi,
|
|
|
273 |
armas aikaellaksesi,
|
|
|
274 |
syöä lohta luotaselta,
|
|
|
275 |
sivulta sianlihoa."
|
|
|
276 |
Silloin vanha Väinämöinen
|
|
|
277 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
278 |
"Kylkehen kyläinen syönti
|
|
|
279 |
hyvissäki vierahissa;
|
|
|
280 |
mies on maallansa parempi,
|
|
|
281 |
kotonansa korkeampi.
|
|
|
282 |
Soisipa sula Jumala,
|
|
|
283 |
antaisipa armoluoja:
|
|
|
284 |
pääsisin omille maille,
|
|
|
285 |
elomaillen entisille!
|
|
|
286 |
Parempi omalla maalla
|
|
|
287 |
vetonenki virsun alta,
|
|
|
288 |
kuin on maalla vierahalla
|
|
|
289 |
kultamaljasta metonen."
|
|
|
290 |
Louhi, Pohjolan emäntä,
|
|
|
291 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
292 |
"Niin mitä minullen annat,
|
|
|
293 |
kun saatan omille maille,
|
|
|
294 |
oman peltosi perille,
|
|
|
295 |
kotisaunan saapuville?"
|
|
|
296 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
297 |
"Mitäpä kysyt minulta,
|
|
|
298 |
jos saatat omille maille,
|
|
|
299 |
oman peltoni perille,
|
|
|
300 |
oman käen kukkumille,
|
|
|
301 |
oman linnun laulamille!
|
|
|
302 |
Otatko kultia kypärin,
|
|
|
303 |
hope'ita huovallisen?"
|
|
|
304 |
Louhi, Pohjolan emäntä,
|
|
|
305 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
306 |
"Ohoh viisas Väinämöinen,
|
|
|
307 |
tietäjä iän-ikuinen!
|
|
|
308 |
En kysele kultiasi,
|
|
|
309 |
halaja hope'itasi:
|
|
|
310 |
kullat on lasten kukkasia,
|
|
|
311 |
hopeat hevon helyjä.
|
|
|
312 |
Taiatko takoa sammon,
|
|
|
313 |
kirjokannen kalkutella
|
|
|
314 |
joutsenen kynän nenästä,
|
|
|
315 |
maholehmän maitosesta,
|
|
|
316 |
yhen ohrasen jyvästä,
|
|
|
317 |
yhen uuhen villasesta,
|
|
|
318 |
niin annan tytön sinulle,
|
|
|
319 |
panen neien palkastasi,
|
|
|
320 |
saatan sun omille maille,
|
|
|
321 |
oman linnun laulamille,
|
|
|
322 |
oman kukon kuulumille,
|
|
|
323 |
oman peltosi perille."
|
|
|
324 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
325 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
326 |
"Taia en sampoa takoa,
|
|
|
327 |
kirjokantta kirjoitella.
|
|
|
328 |
Saata mie omille maille:
|
|
|
329 |
työnnän seppo Ilmarisen,
|
|
|
330 |
joka samposi takovi,
|
|
|
331 |
kirjokannet kalkuttavi,
|
|
|
332 |
neitosi lepyttelevi,
|
|
|
333 |
tyttäresi tyy'yttävi.
|
|
|
334 |
"Se on seppo sen mokoma,
|
|
|
335 |
ylen taitava takoja,
|
|
|
336 |
jok' on taivoa takonut,
|
|
|
337 |
ilman kantta kalkutellut:
|
|
|
338 |
ei tunnu vasaran jälki
|
|
|
339 |
eikä pihtien pitämät."
|
|
|
340 |
Louhi, Pohjolan emäntä,
|
|
|
341 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
342 |
"Sille työnnän tyttäreni,
|
|
|
343 |
sille lapseni lupoan,
|
|
|
344 |
joka sampuen takovi,
|
|
|
345 |
kannen kirjo kirjoittavi
|
|
|
346 |
joutsenen kynän nenästä,
|
|
|
347 |
maholehmän maitosesta,
|
|
|
348 |
yhen ohrasen jyvästä,
|
|
|
349 |
yhen uuhen untuvasta."
|
|
|
350 |
Pani varsan valjahisin,
|
|
|
351 |
ruskean re'en etehen;
|
|
|
352 |
saattoi vanhan Väinämöisen,
|
|
|
353 |
istutti oron rekehen.
|
|
|
354 |
Siitä tuon sanoiksi virkki,
|
|
|
355 |
itse lausui, noin nimesi:
|
|
|
356 |
"Elä päätäsi ylennä,
|
|
|
357 |
kohottele kokkoasi,
|
|
|
358 |
kun ei uupune oronen,
|
|
|
359 |
tahi ei ilta ennättäne:
|
|
|
360 |
josp' on päätäsi ylennät,
|
|
|
361 |
kohottelet kokkoasi,
|
|
|
362 |
jo toki tuho tulevi,
|
|
|
363 |
paha päivä päälle saapi."
|
|
|
364 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
365 |
löi orosen juoksemahan,
|
|
|
366 |
harjan liina liikkumahan.
|
|
|
367 |
Ajoa karittelevi
|
|
|
368 |
pimeästä Pohjolasta,
|
|
|
369 |
summasta Sariolasta.
|
|
|
| |
|