| |
Kolmas runo
|
|
|
|
2 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
3 |
elelevi aikojansa
|
|
|
|
4 |
noilla Väinölän ahoilla,
|
|
|
|
5 |
Kalevalan kankahilla.
|
|
|
|
6 |
Laulelevi virsiänsä,
|
|
|
|
7 |
laulelevi, taitelevi.
|
|
|
|
8 |
Lauloi päivät pääksytysten,
|
|
|
|
9 |
yhytysten yöt saneli
|
|
|
|
10 |
muinaisia muisteloita,
|
|
|
|
11 |
noita syntyjä syviä,
|
|
|
|
12 |
joit' ei laula kaikki lapset,
|
|
|
|
13 |
ymmärrä yhet urohot
|
|
|
|
14 |
tällä inhalla iällä,
|
|
|
|
15 |
katovalla kannikalla.
|
|
|
|
16 |
Kauas kuuluvi sanoma,
|
|
|
|
17 |
ulos viestit vierähtävät
|
|
|
|
18 |
Väinämöisen laulannasta,
|
|
|
|
19 |
urohon osoannasta.
|
|
|
|
20 |
Viestit vierähti suvehen,
|
|
|
|
21 |
sai sanomat Pohjolahan.
|
|
|
|
22 |
Olipa nuori Joukahainen,
|
|
|
|
23 |
laiha poika lappalainen.
|
|
|
|
24 |
Se kävi kylässä kerran;
|
|
|
|
25 |
kuuli kummia sanoja,
|
|
|
|
26 |
lauluja laeltavaksi,
|
|
|
|
27 |
parempia pantavaksi
|
|
|
|
28 |
noilla Väinölän ahoilla,
|
|
|
|
29 |
Kalevalan kankahilla,
|
|
|
|
30 |
kuin mitä itseki tiesi,
|
|
|
|
31 |
oli oppinut isolta.
|
|
|
|
32 |
Tuo tuosta kovin pahastui,
|
|
|
|
33 |
kaiken aikansa kaehti
|
|
|
|
34 |
Väinämöistä laulajaksi
|
|
|
|
35 |
paremmaksi itseänsä.
|
|
|
|
36 |
Jo tuli emonsa luoksi,
|
|
|
|
37 |
luoksi valtavanhempansa.
|
|
|
|
38 |
Lähteäksensä käkesi,
|
|
|
|
39 |
tullaksensa toivotteli
|
|
|
|
40 |
noille Väinölän tuville
|
|
|
|
41 |
kera Väinön voitteloille.
|
|
|
|
42 |
Iso kielti poikoansa,
|
|
|
|
43 |
iso kielti, emo epäsi
|
|
|
|
44 |
lähtemästä Väinölähän
|
|
|
|
45 |
kera Väinön voitteloille:
|
|
|
|
46 |
"Siellä silma lauletahan,
|
|
|
|
47 |
lauletahan, lausitahan
|
|
|
|
48 |
suin lumehen, päin vitihin,
|
|
|
|
49 |
kourin ilmahan kovahan,
|
|
|
|
50 |
käsin kääntymättömäksi,
|
|
|
|
51 |
jaloin liikkumattomaksi."
|
|
|
|
52 |
Sanoi nuori Joukahainen:
|
|
|
|
53 |
"Hyväpä isoni tieto,
|
|
|
|
54 |
emoni sitäi parempi,
|
|
|
|
55 |
oma tietoni ylinnä.
|
|
|
|
56 |
Jos tahon tasalle panna,
|
|
|
|
57 |
miesten verroille vetäitä,
|
|
|
|
58 |
itse laulan laulajani,
|
|
|
|
59 |
sanelen sanelijani:
|
|
|
|
60 |
laulan laulajan parahan
|
|
|
|
61 |
pahimmaksi laulajaksi,
|
|
|
|
62 |
jalkahan kiviset kengät,
|
|
|
|
63 |
puksut puiset lantehille,
|
|
|
|
64 |
kiviriipan rinnan päälle,
|
|
|
|
65 |
kiviharkon hartioille,
|
|
|
|
66 |
kivihintahat kätehen,
|
|
|
|
67 |
päähän paatisen kypärän."
|
|
|
|
68 |
Siitä läksi, ei totellut.
|
|
|
|
69 |
Otti ruunansa omansa,
|
|
|
|
70 |
jonka turpa tulta iski,
|
|
|
|
71 |
säkeniä säärivarret;
|
|
|
|
72 |
valjasti tulisen ruunan
|
|
|
|
73 |
korjan kultaisen etehen.
|
|
|
|
74 |
Itse istuvi rekehen,
|
|
|
|
75 |
kohennaikse korjahansa,
|
|
|
|
76 |
iski virkkua vitsalla,
|
|
|
|
77 |
heitti helmiruoskasella.
|
|
|
|
78 |
Läksi virkku vieremähän,
|
|
|
|
79 |
hevonen helettämähän.
|
|
|
|
80 |
Ajoa suhuttelevi.
|
|
|
|
81 |
Ajoi päivän, ajoi toisen,
|
|
|
|
82 |
ajoi kohta kolmannenki.
|
|
|
|
83 |
Jo päivänä kolmantena
|
|
|
|
84 |
päätyi Väinölän ahoille,
|
|
|
|
85 |
Kalevalan kankahille.
|
|
|
|
86 |
Vaka vanha Väinämöinen,
|
|
|
|
87 |
tietäjä iän-ikuinen,
|
|
|
|
88 |
oli teittensä ajaja,
|
|
|
|
89 |
matkojensa mittelijä
|
|
|
|
90 |
noilla Väinölän ahoilla,
|
|
|
|
91 |
Kalevalan kankahilla.
|
|
|
|
92 |
Tuli nuori Joukahainen,
|
|
|
|
93 |
ajoi tiellä vastatusten:
|
|
|
|
94 |
tarttui aisa aisan päähän,
|
|
|
|
95 |
rahe rahkehen takistui,
|
|
|
|
96 |
länget puuttui länkilöihin,
|
|
|
|
97 |
vemmel vempelen nenähän.
|
|
|
|
98 |
Siitä siinä seisotahan,
|
|
|
|
99 |
seisotahan, mietitähän...
|
|
|
|
100 |
vesi vuoti vempelestä,
|
|
|
|
101 |
usva aisoista usisi.
|
|
|
|
102 |
Kysyi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
103 |
"Kuit' olet sinä sukua,
|
|
|
|
104 |
kun tulit tuhmasti etehen,
|
|
|
|
105 |
vastahan varattomasti?
|
|
|
|
106 |
Säret länget länkäpuiset,
|
|
|
|
107 |
vesapuiset vempelehet,
|
|
|
|
108 |
korjani pilastehiksi,
|
|
|
|
109 |
rämäksi re'en retukan!"
|
|
|
|
110 |
Silloin nuori Joukahainen
|
|
|
|
111 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
112 |
"Mie olen nuori Joukahainen.
|
|
|
|
113 |
Vaan sano oma sukusi:
|
|
|
|
114 |
kuit' olet sinä sukua,
|
|
|
|
115 |
kuta, kurja, joukkioa?"
|
|
|
|
116 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
117 |
jo tuossa nimittelihe.
|
|
|
|
118 |
Sai siitä sanoneheksi:
|
|
|
|
119 |
"Kun liet nuori Joukahainen,
|
|
|
|
120 |
veäite syrjähän vähäisen!
|
|
|
|
121 |
Sie olet nuorempi minua."
|
|
|
|
122 |
Silloin nuori Joukahainen
|
|
|
|
123 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
124 |
"Vähä on miehen nuoruuesta,
|
|
|
|
125 |
nuoruuesta, vanhuuesta!
|
|
|
|
126 |
Kumpi on tieolta parempi,
|
|
|
|
127 |
muistannalta mahtavampi,
|
|
|
|
128 |
sep' on tiellä seisokahan,
|
|
|
|
129 |
toinen tieltä siirtykähän.
|
|
|
|
130 |
Lienet vanha Väinämöinen,
|
|
|
|
131 |
laulaja iän-ikuinen,
|
|
|
|
132 |
ruvetkamme laulamahan,
|
|
|
|
133 |
saakamme sanelemahan,
|
|
|
|
134 |
mies on miestä oppimahan,
|
|
|
|
135 |
toinen toista voittamahan!"
|
|
|
|
136 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
137 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
138 |
"Mitäpä minusta onpi
|
|
|
|
139 |
laulajaksi, taitajaksi!
|
|
|
|
140 |
Ain' olen aikani elellyt
|
|
|
|
141 |
näillä yksillä ahoilla,
|
|
|
|
142 |
kotipellon pientarilla
|
|
|
|
143 |
kuunnellut kotikäkeä.
|
|
|
|
144 |
Vaan kuitenki kaikitenki
|
|
|
|
145 |
sano korvin kuullakseni:
|
|
|
|
146 |
mitä sie enintä tieät,
|
|
|
|
147 |
yli muien ymmärtelet?"
|
|
|
|
148 |
Sanoi nuori Joukahainen:
|
|
|
|
149 |
"Tieänpä minä jotaki!
|
|
|
|
150 |
Sen on tieän selvällehen,
|
|
|
|
151 |
tajuelen tarkoillehen:
|
|
|
|
152 |
reppänä on liki lakea,
|
|
|
|
153 |
liki lieska kiukoata.
|
|
|
|
154 |
"Hyvä on hylkehen eleä,
|
|
|
|
155 |
ve'en koiran viehkuroia:
|
|
|
|
156 |
luotansa lohia syöpi,
|
|
|
|
157 |
sivultansa siikasia.
|
|
|
|
158 |
"Siiall' on sileät pellot,
|
|
|
|
159 |
lohella laki tasainen.
|
|
|
|
160 |
Hauki hallalla kutevi,
|
|
|
|
161 |
kuolasuu kovalla säällä.
|
|
|
|
162 |
Ahven arka, kyrmyniska
|
|
|
|
163 |
sykysyt syvillä uipi,
|
|
|
|
164 |
kesät kuivilla kutevi,
|
|
|
|
165 |
rantasilla rapsehtivi.
|
|
|
|
166 |
"Kun ei tuosta kyllin liene,
|
|
|
|
167 |
vielä tieän muunki tieon,
|
|
|
|
168 |
arvoan yhen asian:
|
|
|
|
169 |
pohjola porolla kynti,
|
|
|
|
170 |
etelä emähevolla,
|
|
|
|
171 |
takalappi tarvahalla.
|
|
|
|
172 |
Tieän puut Pisan mäellä,
|
|
|
|
173 |
hongat Hornan kalliolla:
|
|
|
|
174 |
pitkät on puut Pisan mäellä,
|
|
|
|
175 |
hongat Hornan kalliolla.
|
|
|
|
176 |
"Kolme on koskea kovoa,
|
|
|
|
177 |
kolme järveä jaloa,
|
|
|
|
178 |
kolme vuorta korkeata
|
|
|
|
179 |
tämän ilman kannen alla:
|
|
|
|
180 |
Hämehess' on Hälläpyörä,
|
|
|
|
181 |
Kaatrakoski Karjalassa;
|
|
|
|
182 |
ei ole Vuoksen voittanutta,
|
|
|
|
183 |
yli käynyttä Imatran."
|
|
|
|
184 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
185 |
"Lapsen tieto, naisen muisti,
|
|
|
|
186 |
ei ole partasuun urohon
|
|
|
|
187 |
eikä miehen naisekkahan!
|
|
|
|
188 |
Sano syntyjä syviä,
|
|
|
|
189 |
asioita ainoisia!"
|
|
|
|
190 |
Se on nuori Joukahainen
|
|
|
|
191 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
192 |
"Tieän mä tiaisen synnyn,
|
|
|
|
193 |
tieän linnuksi tiaisen,
|
|
|
|
194 |
kyyn viherän käärmeheksi,
|
|
|
|
195 |
kiiskisen ve'en kalaksi.
|
|
|
|
196 |
Rauan tieän raukeaksi,
|
|
|
|
197 |
mustan mullan muikeaksi,
|
|
|
|
198 |
varin veen on vaikeaksi,
|
|
|
|
199 |
tulen polttaman pahaksi.
|
|
|
|
200 |
"Vesi on vanhin voitehista,
|
|
|
|
201 |
kosken kuohu katsehista,
|
|
|
|
202 |
itse Luoja loitsijoista,
|
|
|
|
203 |
Jumala parantajista.
|
|
|
|
204 |
"Vuoresta on vetosen synty,
|
|
|
|
205 |
tulen synty taivosesta,
|
|
|
|
206 |
alku rauan ruostehesta,
|
|
|
|
207 |
vasken kanta kalliosta.
|
|
|
|
208 |
"Mätäs on märkä maita vanhin,
|
|
|
|
209 |
paju puita ensimäinen,
|
|
|
|
210 |
hongan juuri huonehia,
|
|
|
|
211 |
paatonen patarania."
|
|
|
|
212 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
213 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
|
214 |
"Muistatko mitä enemmin,
|
|
|
|
215 |
vain jo loppuivat lorusi?"
|
|
|
|
216 |
Sanoi nuori Joukahainen:
|
|
|
|
217 |
"Muistan vieläki vähäisen!
|
|
|
|
218 |
Muistanpa ajan mokoman,
|
|
|
|
219 |
kun olin merta kyntämässä,
|
|
|
|
220 |
meren kolkot kuokkimassa,
|
|
|
|
221 |
kalahauat kaivamassa,
|
|
|
|
222 |
syänveet syventämässä,
|
|
|
|
223 |
lampiveet on laskemassa,
|
|
|
|
224 |
mäet mylleröittämässä,
|
|
|
|
225 |
louhet luomassa kokohon.
|
|
|
|
226 |
"Viel' olin miesnä kuuentena,
|
|
|
|
227 |
seitsemäntenä urosna
|
|
|
|
228 |
tätä maata saataessa,
|
|
|
|
229 |
ilmoa suettaessa,
|
|
|
|
230 |
ilman pieltä pistämässä,
|
|
|
|
231 |
taivon kaarta kantamassa,
|
|
|
|
232 |
kuuhutta kulettamassa,
|
|
|
|
233 |
aurinkoa auttamassa,
|
|
|
|
234 |
otavaa ojentamassa,
|
|
|
|
235 |
taivoa tähittämässä."
|
|
|
|
236 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
237 |
"Sen varsin valehtelitki!
|
|
|
|
238 |
Ei sinua silloin nähty,
|
|
|
|
239 |
kun on merta kynnettihin,
|
|
|
|
240 |
meren kolkot kuokittihin,
|
|
|
|
241 |
kalahauat kaivettihin,
|
|
|
|
242 |
syänveet syvennettihin,
|
|
|
|
243 |
lampiveet on laskettihin,
|
|
|
|
244 |
mäet mylleröitettihin,
|
|
|
|
245 |
louhet luotihin kokohon.
|
|
|
|
246 |
"Eikä lie sinua nähty,
|
|
|
|
247 |
ei lie nähty eikä kuultu
|
|
|
|
248 |
tätä maata saataessa,
|
|
|
|
249 |
ilmoa suettaessa,
|
|
|
|
250 |
ilman pieltä pistettäissä,
|
|
|
|
251 |
taivon kaarta kannettaissa,
|
|
|
|
252 |
kuuhutta kuletettaissa,
|
|
|
|
253 |
aurinkoa autettaissa,
|
|
|
|
254 |
otavaa ojennettaissa,
|
|
|
|
255 |
taivoa tähitettäissä."
|
|
|
|
256 |
Se on nuori Joukahainen
|
|
|
|
257 |
tuosta tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
|
258 |
"Kun ei lie minulla mieltä,
|
|
|
|
259 |
kysyn mieltä miekaltani.
|
|
|
|
260 |
Oi on vanha Väinämöinen,
|
|
|
|
261 |
laulaja laveasuinen!
|
|
|
|
262 |
Lähe miekan mittelöhön,
|
|
|
|
263 |
käypä kalvan katselohon!"
|
|
|
|
264 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
265 |
"En noita pahoin pelänne
|
|
|
|
266 |
miekkojasi, mieliäsi,
|
|
|
|
267 |
tuuriasi, tuumiasi.
|
|
|
|
268 |
Vaan kuitenki kaikitenki
|
|
|
|
269 |
lähe en miekan mittelöhön
|
|
|
|
270 |
sinun kanssasi, katala,
|
|
|
|
271 |
kerallasi, kehno raukka."
|
|
|
|
272 |
Siinä nuori Joukahainen
|
|
|
|
273 |
murti suuta, väänti päätä,
|
|
|
|
274 |
murti mustoa haventa.
|
|
|
|
275 |
Itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
|
276 |
"Ken ei käy miekan mittelöhön,
|
|
|
|
277 |
lähe ei kalvan katselohon,
|
|
|
|
278 |
sen minä siaksi laulan,
|
|
|
|
279 |
alakärsäksi asetan.
|
|
|
|
280 |
Panen semmoiset urohot
|
|
|
|
281 |
sen sikäli, tuon täkäli,
|
|
|
|
282 |
sorran sontatunkiohon,
|
|
|
|
283 |
läävän nurkkahan nutistan."
|
|
|
|
284 |
Siitä suuttui Väinämöinen,
|
|
|
|
285 |
siitä suuttui ja häpesi.
|
|
|
|
286 |
Itse loihe laulamahan,
|
|
|
|
287 |
sai itse sanelemahan:
|
|
|
|
288 |
ei ole laulut lasten laulut,
|
|
|
|
289 |
lasten laulut, naisten naurut,
|
|
|
|
290 |
ne on partasuun urohon,
|
|
|
|
291 |
joit' ei laula kaikki lapset
|
|
|
|
292 |
eikä pojat puoletkana,
|
|
|
|
293 |
kolmannetkana kosijat
|
|
|
|
294 |
tällä inhalla iällä,
|
|
|
|
295 |
katovalla kannikalla.
|
|
|
|
296 |
Lauloi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
297 |
järvet läikkyi, maa järisi,
|
|
|
|
298 |
vuoret vaskiset vapisi,
|
|
|
|
299 |
paaet vahvat paukahteli,
|
|
|
|
300 |
kalliot kaheksi lenti,
|
|
|
|
301 |
kivet rannoilla rakoili.
|
|
|
|
302 |
Lauloi nuoren Joukahaisen:
|
|
|
|
303 |
vesat lauloi vempelehen,
|
|
|
|
304 |
pajupehkon länkilöihin,
|
|
|
|
305 |
raiat rahkehen nenähän.
|
|
|
|
306 |
Lauloi korjan kultalaian:
|
|
|
|
307 |
lauloi lampihin haoiksi;
|
|
|
|
308 |
lauloi ruoskan helmiletkun
|
|
|
|
309 |
meren rantaruokosiksi;
|
|
|
|
310 |
lauloi laukkipään hevosen
|
|
|
|
311 |
kosken rannalle kiviksi.
|
|
|
|
312 |
Lauloi miekan kultakahvan
|
|
|
|
313 |
salamoiksi taivahalle,
|
|
|
|
314 |
siitä jousen kirjavarren
|
|
|
|
315 |
kaariksi vesien päälle,
|
|
|
|
316 |
siitä nuolensa sulitut
|
|
|
|
317 |
havukoiksi kiitäviksi,
|
|
|
|
318 |
siitä koiran koukkuleuan,
|
|
|
|
319 |
sen on maahan maakiviksi.
|
|
|
|
320 |
Lakin lauloi miehen päästä
|
|
|
|
321 |
pilven pystypää kokaksi;
|
|
|
|
322 |
lauloi kintahat käestä
|
|
|
|
323 |
umpilammin lumpehiksi,
|
|
|
|
324 |
siitä haljakan sinisen
|
|
|
|
325 |
hattaroiksi taivahalle,
|
|
|
|
326 |
vyöltä ussakan utuisen
|
|
|
|
327 |
halki taivahan tähiksi.
|
|
|
|
328 |
Itsen lauloi Joukahaisen:
|
|
|
|
329 |
lauloi suohon suonivöistä,
|
|
|
|
330 |
niittyhyn nivuslihoista,
|
|
|
|
331 |
kankahasen kainaloista.
|
|
|
|
332 |
Jo nyt nuori Joukahainen
|
|
|
|
333 |
jopa tiesi jotta tunsi:
|
|
|
|
334 |
tiesi tielle tullehensa,
|
|
|
|
335 |
matkallen osannehensa
|
|
|
|
336 |
voittelohon, laulelohon
|
|
|
|
337 |
kera vanhan Väinämöisen.
|
|
|
|
338 |
Jaksoitteli jalkoansa:
|
|
|
|
339 |
eipä jaksa jalka nousta;
|
|
|
|
340 |
toki toistakin yritti:
|
|
|
|
341 |
siin' oli kivinen kenkä.
|
|
|
|
342 |
Siitä nuoren Joukahaisen
|
|
|
|
343 |
jopa tuskaksi tulevi,
|
|
|
|
344 |
läylemmäksi lankeavi.
|
|
|
|
345 |
Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
346 |
"Oi on viisas Väinämöinen,
|
|
|
|
347 |
tietäjä iän-ikuinen!
|
|
|
|
348 |
Pyörrytä pyhät sanasi,
|
|
|
|
349 |
peräytä lausehesi!
|
|
|
|
350 |
Päästä tästä pälkähästä,
|
|
|
|
351 |
tästä seikasta selitä!
|
|
|
|
352 |
Panenpa parahan makson,
|
|
|
|
353 |
annan lunnahat lujimmat."
|
|
|
|
354 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
355 |
"Niin mitä minullen annat,
|
|
|
|
356 |
jos pyörrän pyhät sanani,
|
|
|
|
357 |
peräytän lauseheni,
|
|
|
|
358 |
päästän siitä pälkähästä,
|
|
|
|
359 |
siitä seikasta selitän?"
|
|
|
|
360 |
Sanoi nuori Joukahainen:
|
|
|
|
361 |
"Onp' on mulla kaarta kaksi,
|
|
|
|
362 |
jousta kaksi kaunokaista;
|
|
|
|
363 |
yks' on lyömähän riveä,
|
|
|
|
364 |
toinen tarkka ammunnalle.
|
|
|
|
365 |
Ota niistä jompikumpi!"
|
|
|
|
366 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
367 |
"Huoli en, hurja, jousistasi,
|
|
|
|
368 |
en, katala, kaaristasi!
|
|
|
|
369 |
On noita itselläniki
|
|
|
|
370 |
joka seinä seisoteltu,
|
|
|
|
371 |
joka vaarnanen varottu:
|
|
|
|
372 |
miehittä metsässä käyvät,
|
|
|
|
373 |
urohitta ulkotöillä."
|
|
|
|
374 |
Lauloi nuoren Joukahaisen,
|
|
|
|
375 |
lauloi siitäki syvemmä.
|
|
|
|
376 |
Sanoi nuori Joukahainen:
|
|
|
|
377 |
"Onp' on mulla purtta kaksi,
|
|
|
|
378 |
kaksi kaunoista venoa;
|
|
|
|
379 |
yks' on kiistassa kepeä,
|
|
|
|
380 |
toinen paljo kannattava.
|
|
|
|
381 |
Ota niistä jompikumpi!"
|
|
|
|
382 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
383 |
"Enp' on huoli pursistasi,
|
|
|
|
384 |
venehistäsi valita!
|
|
|
|
385 |
On noita itselläniki
|
|
|
|
386 |
joka tela tempaeltu,
|
|
|
|
387 |
joka lahtema laottu,
|
|
|
|
388 |
mikä tuulella tukeva,
|
|
|
|
389 |
mikä vastasään menijä."
|
|
|
|
390 |
Lauloi nuoren Joukahaisen,
|
|
|
|
391 |
lauloi siitäki syvemmä.
|
|
|
|
392 |
Sanoi nuori Joukahainen:
|
|
|
|
393 |
"On mulla oritta kaksi,
|
|
|
|
394 |
kaksi kaunoista hepoa;
|
|
|
|
395 |
yks' on juoksulle jalompi,
|
|
|
|
396 |
toinen raisu rahkehille.
|
|
|
|
397 |
Ota niistä jompikumpi!"
|
|
|
|
398 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
399 |
"En huoli hevosiasi,
|
|
|
|
400 |
sure en sukkajalkojasi!
|
|
|
|
401 |
On noita itselläniki
|
|
|
|
402 |
joka soimi solmieltu,
|
|
|
|
403 |
joka tanhua taluttu:
|
|
|
|
404 |
vesi selvä selkäluilla,
|
|
|
|
405 |
rasvalampi lautasilla."
|
|
|
|
406 |
Lauloi nuoren Joukahaisen,
|
|
|
|
407 |
lauloi siitäki syvemmä.
|
|
|
|
408 |
Sanoi nuori Joukahainen:
|
|
|
|
409 |
"Oi on vanha Väinämöinen!
|
|
|
|
410 |
Pyörrytä pyhät sanasi,
|
|
|
|
411 |
peräytä lausehesi!
|
|
|
|
412 |
Annan kultia kypärin,
|
|
|
|
413 |
hope'ita huovan täyen,
|
|
|
|
414 |
isoni soasta saamat,
|
|
|
|
415 |
taluttamat tappelosta."
|
|
|
|
416 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
417 |
"En huoli hope'itasi,
|
|
|
|
418 |
kysy en, kurja, kultiasi!
|
|
|
|
419 |
On noita itselläniki
|
|
|
|
420 |
joka aitta ahtaeltu,
|
|
|
|
421 |
joka vakkanen varottu:
|
|
|
|
422 |
ne on kullat kuun-ikuiset,
|
|
|
|
423 |
päivän-polviset hopeat."
|
|
|
|
424 |
Lauloi nuoren Joukahaisen,
|
|
|
|
425 |
lauloi siitäki syvemmä.
|
|
|
|
426 |
Sanoi nuori Joukahainen:
|
|
|
|
427 |
"Oi on vanha Väinämöinen!
|
|
|
|
428 |
Päästä tästä pälkähästä,
|
|
|
|
429 |
tästä seikasta selitä!
|
|
|
|
430 |
Annan aumani kotoiset,
|
|
|
|
431 |
heitän hietapeltoseni
|
|
|
|
432 |
oman pääni päästimeksi,
|
|
|
|
433 |
itseni lunastimeksi."
|
|
|
|
434 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
435 |
"En halaja aumojasi,
|
|
|
|
436 |
herjä, hietapeltojasi!
|
|
|
|
437 |
On noita itselläniki,
|
|
|
|
438 |
peltoja joka perällä,
|
|
|
|
439 |
aumoja joka aholla.
|
|
|
|
440 |
Omat on paremmat pellot,
|
|
|
|
441 |
omat aumat armahammat."
|
|
|
|
442 |
Lauloi nuoren Joukahaisen,
|
|
|
|
443 |
lauloi ainakin alemma.
|
|
|
|
444 |
Siitä nuori Joukahainen
|
|
|
|
445 |
toki viimein tuskautui,
|
|
|
|
446 |
kun oli leuan liettehessä,
|
|
|
|
447 |
parran paikassa pahassa,
|
|
|
|
448 |
suun on suossa, sammalissa,
|
|
|
|
449 |
hampahin haon perässä.
|
|
|
|
450 |
Sanoi nuori Joukahainen:
|
|
|
|
451 |
"Oi on viisas Väinämöinen,
|
|
|
|
452 |
tietäjä iän-ikuinen!
|
|
|
|
453 |
Laula jo laulusi takaisin,
|
|
|
|
454 |
heitä vielä heikko henki,
|
|
|
|
455 |
laske täältä pois minua!
|
|
|
|
456 |
Virta jo jalkoa vetävi,
|
|
|
|
457 |
hiekka silmiä hiovi.
|
|
|
|
458 |
"Kun pyörrät pyhät sanasi,
|
|
|
|
459 |
luovuttelet luottehesi,
|
|
|
|
460 |
annan Aino siskoseni,
|
|
|
|
461 |
lainoan emoni lapsen
|
|
|
|
462 |
sulle pirtin pyyhkijäksi,
|
|
|
|
463 |
lattian lakaisijaksi,
|
|
|
|
464 |
hulikkojen huuhtojaksi,
|
|
|
|
465 |
vaippojen viruttajaksi,
|
|
|
|
466 |
kutojaksi kultavaipan,
|
|
|
|
467 |
mesileivän leipojaksi."
|
|
|
|
468 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
469 |
ihastui ikihyväksi,
|
|
|
|
470 |
kun sai neion Joukahaisen
|
|
|
|
471 |
vanhan päivänsä varaksi.
|
|
|
|
472 |
Istuiksen ilokivelle,
|
|
|
|
473 |
laulupaaelle paneikse.
|
|
|
|
474 |
Lauloi kotvan, lauloi toisen,
|
|
|
|
475 |
lauloi kotvan kolmannenki:
|
|
|
|
476 |
pyörti pois pyhät sanansa,
|
|
|
|
477 |
perin laski lausehensa.
|
|
|
|
478 |
Pääsi nuori Joukahainen,
|
|
|
|
479 |
pääsi leuan liettehestä,
|
|
|
|
480 |
parran paikasta pahasta,
|
|
|
|
481 |
hevonen kosken kivestä,
|
|
|
|
482 |
reki rannalta haosta,
|
|
|
|
483 |
ruoska rannan ruokosesta.
|
|
|
|
484 |
Kohoeli korjahansa,
|
|
|
|
485 |
reutoihe rekosehensa;
|
|
|
|
486 |
läksi mielellä pahalla,
|
|
|
|
487 |
syämellä synkeällä
|
|
|
|
488 |
luoksi armahan emonsa,
|
|
|
|
489 |
tykö valtavanhempansa.
|
|
|
|
490 |
Ajoa karittelevi.
|
|
|
|
491 |
Ajoi kummasti kotihin:
|
|
|
|
492 |
rikki riihe'en rekensä,
|
|
|
|
493 |
aisat poikki portahasen.
|
|
|
|
494 |
Alkoi äiti arvaella,
|
|
|
|
495 |
isonen sanan sanovi:
|
|
|
|
496 |
"Suottapa rikoit rekesi,
|
|
|
|
497 |
tahallasi aisan taitoit!
|
|
|
|
498 |
Mitäpä kummasti kuletki,
|
|
|
|
499 |
tulet tuhmasti kotihin?"
|
|
|
|
500 |
Tuossa nuori Joukahainen
|
|
|
|
501 |
itkeä vetistelevi
|
|
|
|
502 |
alla päin, pahoilla mielin,
|
|
|
|
503 |
kaiken kallella kypärin
|
|
|
|
504 |
sekä huulin hyypynyisin,
|
|
|
|
505 |
nenän suulle langennuisen.
|
|
|
|
506 |
Emo ennätti kysyä,
|
|
|
|
507 |
vaivan nähnyt vaaitella:
|
|
|
|
508 |
"Mitä itket, poikueni,
|
|
|
|
509 |
nuorna saamani, nureksit,
|
|
|
|
510 |
olet huulin hyypynyisin,
|
|
|
|
511 |
nenän suulle langennuisen?"
|
|
|
|
512 |
Sanoi nuori Joukahainen:
|
|
|
|
513 |
"Oi on maammo, kantajani!
|
|
|
|
514 |
Jo on syytä syntynynnä,
|
|
|
|
515 |
taikoja tapahtununna,
|
|
|
|
516 |
syytä kyllin itkeäni,
|
|
|
|
517 |
taikoja nureksiani!
|
|
|
|
518 |
Tuot' itken tämän ikäni,
|
|
|
|
519 |
puhki polveni murehin:
|
|
|
|
520 |
annoin Aino siskoseni,
|
|
|
|
521 |
lupasin emoni lapsen
|
|
|
|
522 |
Väinämöiselle varaksi,
|
|
|
|
523 |
laulajalle puolisoksi,
|
|
|
|
524 |
turvaksi tutisevalle,
|
|
|
|
525 |
suojaksi sopenkululle."
|
|
|
|
526 |
Emo kahta kämmentänsä
|
|
|
|
527 |
hykersi molempiansa;
|
|
|
|
528 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
529 |
"Elä itke, poikueni!
|
|
|
|
530 |
Ei ole itkettäviä,
|
|
|
|
531 |
suuresti surettavia:
|
|
|
|
532 |
tuota toivoin tuon ikäni,
|
|
|
|
533 |
puhki polveni halasin
|
|
|
|
534 |
sukuhuni suurta miestä,
|
|
|
|
535 |
rotuhuni rohkeata,
|
|
|
|
536 |
vävykseni Väinämöistä,
|
|
|
|
537 |
laulajata langokseni."
|
|
|
|
538 |
Sisar nuoren Joukahaisen
|
|
|
|
539 |
itse itkullen apeutui.
|
|
|
|
540 |
Itki päivän, itki toisen
|
|
|
|
541 |
poikkipuolin portahalla;
|
|
|
|
542 |
itki suuresta surusta,
|
|
|
|
543 |
apeasta miel'alasta.
|
|
|
|
544 |
Sai emo sanelemahan:
|
|
|
|
545 |
"Mitä itket, Ainoseni,
|
|
|
|
546 |
kun olet saava suuren sulhon,
|
|
|
|
547 |
miehen korkean kotihin
|
|
|
|
548 |
ikkunoillen istujaksi,
|
|
|
|
549 |
lautsoille lavertajaksi?"
|
|
|
|
550 |
Tuon tytär sanoiksi virkki:
|
|
|
|
551 |
"Oi emoni, kantajani!
|
|
|
|
552 |
Itkenpä minä jotaki:
|
|
|
|
553 |
itken kassan kauneutta,
|
|
|
|
554 |
tukan nuoren tuuheutta,
|
|
|
|
555 |
hivuksien hienoutta,
|
|
|
|
556 |
jos ne piennä peitetähän,
|
|
|
|
557 |
katetahan kasvavana.
|
|
|
|
558 |
"Tuotapa ikäni itken,
|
|
|
|
559 |
tuota päivän armautta,
|
|
|
|
560 |
suloutta kuun komean,
|
|
|
|
561 |
ihanuutta ilman kaiken,
|
|
|
|
562 |
jos oisi nuorna jättäminen,
|
|
|
|
563 |
lapsena unohtaminen
|
|
|
|
564 |
veikon veistotanterille,
|
|
|
|
565 |
ison ikkunan aloille."
|
|
|
|
566 |
Sanovi emo tytölle,
|
|
|
|
567 |
lausui vanhin lapsellensa:
|
|
|
|
568 |
"Mene, huima, huolinesi,
|
|
|
|
569 |
epäkelpo, itkuinesi!
|
|
|
|
570 |
Ei ole syytä synkistyä,
|
|
|
|
571 |
aihetta apeutua.
|
|
|
|
572 |
Paistavi Jumalan päivä
|
|
|
|
573 |
muuallaki maailmassa,
|
|
|
|
574 |
ei isosi ikkunoilla,
|
|
|
|
575 |
veikkosi veräjän suulla.
|
|
|
|
576 |
Myös on marjoja mäellä,
|
|
|
|
577 |
ahomailla mansikoita
|
|
|
|
578 |
poimia sinun poloisen
|
|
|
|
579 |
ilmassa etempänäki,
|
|
|
|
580 |
ei aina ison ahoilla,
|
|
|
|
581 |
veikon viertokankahilla."
|
|
|
| |
|