kalevala02
Lönnrot, Elias
1849

Metadata

COL: Lönnrot
ID: 2
OSA: Kalevala

Toinen runo

    2  Nousi siitä Väinämöinen
    3  jalan kahen kankahalle
    4  saarehen selällisehen,
    5  manterehen puuttomahan.
    6  Viipyi siitä vuotta monta,
    7  aina eellehen eleli
    8  saaressa sanattomassa,
    9  manteressa puuttomassa.
    10  Arvelee, ajattelevi,
    11  pitkin päätänsä pitävi:
    12  kenpä maita kylvämähän,
    13  toukoja tihittämähän?
    14  Pellervoinen, pellon poika,
    15  Sampsa poika pikkarainen,
    16  sep' on maita kylvämähän,
    17  toukoja tihittämähän!
    18  Kylvi maita kyyhätteli,
    19  kylvi maita, kylvi soita,
    20  kylvi auhtoja ahoja,
    21  panettavi paasikoita.
    22  Mäet kylvi männiköiksi,
    23  kummut kylvi kuusikoiksi,
    24  kankahat kanervikoiksi,
    25  notkot nuoriksi vesoiksi.
    26  Noromaille koivut kylvi,
    27  lepät maille leyhke'ille,
    28  tuomet kylvi tuorehille,
    29  raiat maille raikkahille,
    30  pihlajat pyhille maille,
    31  pajut maille paisuville,
    32  katajat karuille maille,
    33  tammet virran vieremille.
    34  Läksi puut ylenemähän,
    35  vesat nuoret nousemahan.
    36  Kasvoi kuuset kukkalatvat,
    37  lautui lakkapäät petäjät.
    38  Nousi koivupuut noroilla,
    39  lepät mailla leyhke'illä,
    40  tuomet mailla tuorehilla,
    41  katajat karuilla mailla,
    42  katajahan kaunis marja,
    43  tuomehen hyvä he'elmä.
    44  Vaka vanha Väinämöinen
    45  kävi tuota katsomahan
    46  Sampsan siemenen aloa,
    47  Pellervoisen kylvämiä.
    48  Näki puut ylenneheksi,
    49  vesat nuoret nousneheksi;
    50  yks' on tammi taimimatta,
    51  juurtumatta puu Jumalan.
    52  Heitti herjan valloillensa,
    53  olevillen onnillensa;
    54  vuotti vielä yötä kolme,
    55  saman verran päiviäki.
    56  Kävi siitä katsomahan
    57  viikon päästä viimeistäki:
    58  ei ole tammi kasvanunna,
    59  juurtununna puu Jumalan.
    60  Niin näkevi neljä neittä,
    61  viisi veen on morsianta.
    62  Ne oli nurmen niitännässä,
    63  kastekorren katkonnassa
    64  nenässä utuisen niemen,
    65  päässä saaren terhenisen;
    66  mink' on niitti, sen haravoi,
    67  kaikki karhille veteli.
    68  Tulipa merestä Tursas,
    69  uros aalloista yleni.
    70  Tunki heinäset tulehen,
    71  ilmivalkean väkehen;
    72  ne kaikki poroksi poltti,
    73  kypeniksi kyyetteli.
    74  Tuli tuhkia läjänen,
    75  koko kuivia poroja.
    76  Saip' on siihen lemmen lehti,
    77  lemmen lehti, tammen terho,
    78  josta kasvoi kaunis taimi,
    79  yleni vihanta virpi;
    80  nousi maasta mansikkaisna,
    81  kasvoi kaksihaarukkaisna.
    82  Ojenteli oksiansa,
    83  levitteli lehviänsä.
    84  Latva täytti taivahalle,
    85  lehvät ilmoille levisi:
    86  piätti pilvet juoksemasta,
    87  hattarat hasertamasta,
    88  päivän peitti paistamasta,
    89  kuuhuen kumottamasta.
    90  Silloin vanha Väinämöinen
    91  arvelee, ajattelevi:
    92  oisko tammen taittajata,
    93  puun sorean sortajata?
    94  Ikävä inehmon olla,
    95  kamala kalojen uia
    96  ilman päivän paistamatta,
    97  kuuhuen kumottamatta.
    98  Ei ole sitä urosta
    99  eikä miestä urheata,
    100  joka taisi tammen kaata,
    101  satalatvan langettoa.
    102  Siitä vanha Väinämöinen
    103  itse tuon sanoiksi virkki:
    104  "Kave äiti, kantajani,
    105  luonnotar, ylentäjäni!
    106  Laitapa ve'en väkeä
    107  - veessä on väkeä paljo -
    108  tämä tammi taittamahan,
    109  puu paha hävittämähän
    110  eestä päivän paistavaisen,
    111  tieltä kuun kumottavaisen!"
    112  Nousipa merestä miesi,
    113  uros aallosta yleni.
    114  Ei tuo ollut suuren suuri
    115  eikä aivan pienen pieni:
    116  miehen peukalon pituinen,
    117  vaimon vaaksan korkeuinen.
    118  Vaski- oli hattu hartioilla,
    119  vaskisaappahat jalassa,
    120  vaskikintahat käessä,
    121  vaskikirjat kintahissa,
    122  vaskivyöhyt vyölle vyötty,
    123  vaskikirves vyön takana:
    124  varsi peukalon pituinen,
    125  terä kynnen korkeuinen.
    126  Vaka vanha Väinämöinen
    127  arvelee, ajattelevi:
    128  on miesi näkemiänsä,
    129  uros silmänluontiansa,
    130  pystyn peukalon pituinen,
    131  härän kynnen korkunainen!
    132  Siitä tuon sanoiksi virkki,
    133  itse lausui, noin nimesi:
    134  "Mi sinä olet miehiäsi,
    135  ku, kurja, urohiasi?
    136  Vähän kuollutta parempi,
    137  katonutta kaunihimpi!"
    138  Sanoi pikku mies merestä,
    139  uros aallon vastaeli:
    140  "Olen mie mokoma miesi,
    141  uros pieni, veen väkeä.
    142  Tulin tammen taittamahan,
    143  puun murskan murentamahan."
    144  Vaka vanha Väinämöinen
    145  itse tuon sanoiksi virkki:
    146  "Ei liene sinua luotu,
    147  eipä luotu eikä suotu
    148  ison tammen taittajaksi,
    149  puun kamalan kaatajaksi."
    150  Sai toki sanoneheksi;
    151  katsahtavi vielä kerran:
    152  näki miehen muuttunehen,
    153  uuistunehen urohon!
    154  Jalka maassa teutaroivi,
    155  päähyt pilviä pitävi;
    156  parta on eessä polven päällä,
    157  hivus kannoilla takana;
    158  syltä oli silmien välitse,
    159  syltä housut lahkehesta,
    160  puoltatoista polven päästä,
    161  kahta kaation rajasta.
    162  Hivelevi kirvestänsä,
    163  tahkaisi tasatereä
    164  kuutehen kovasimehen,
    165  seitsemähän sieran päähän.
    166  Astua lykyttelevi,
    167  käyä kulleroittelevi
    168  lave'illa lahkehilla,
    169  leve'illä liehuimilla.
    170  Astui kerran keikahutti
    171  hienoiselle hietikolle,
    172  astui toisen torkahutti
    173  maalle maksankarvaiselle,
    174  kolmannenki koikahutti
    175  juurelle tulisen tammen.
    176  Iski puuta kirvehellä,
    177  tarpaisi tasaterällä.
    178  Iski kerran, iski toisen,
    179  kohta kolmannen yritti;
    180  tuli tuiski kirvehestä,
    181  panu tammesta pakeni:
    182  tahtoi tammi kallistua,
    183  lysmyä rutimoraita.
    184  Niin kerralla kolmannella
    185  jopa taisi tammen kaata,
    186  ruhtoa rutimoraian,
    187  satalatvan lasketella.
    188  Tyven työnnytti itähän,
    189  latvan laski luotehesen,
    190  lehvät suurehen suvehen,
    191  oksat puolin pohjosehen.
    192  Kenpä siitä oksan otti,
    193  se otti ikuisen onnen;
    194  kenpä siitä latvan taittoi,
    195  se taittoi ikuisen taian;
    196  kenpä lehvän leikkaeli,
    197  se leikkoi ikuisen lemmen.
    198  Mi oli lastuja pirannut,
    199  pälähellyt pälkäreitä
    200  selvälle meren selälle,
    201  lake'ille lainehille,
    202  noita tuuli tuuitteli,
    203  meren läikkä läikytteli
    204  venosina veen selällä,
    205  laivasina lainehilla.
    206  Kantoi tuuli Pohjolahan.
    207  Pohjan piika pikkarainen
    208  huntujahan huuhtelevi,
    209  virutteli vaattehia
    210  rannalla vesikivellä
    211  pitkän niemyen nenässä.
    212  Näki lastun lainehilla;
    213  tuon kokosi konttihinsa,
    214  kantoi kontilla kotihin,
    215  pitkäkielellä piha'an,
    216  tehä noian nuoliansa,
    217  ampujan asehiansa.
    218  Kun oli tammi taittununna,
    219  kaatununna puu katala,
    220  pääsi päivät paistamahan,
    221  pääsi kuut kumottamahan,
    222  pilvet pitkin juoksemahan,
    223  taivon kaaret kaartamahan
    224  nenähän utuisen niemen,
    225  päähän saaren terhenisen.
    226  Siit' alkoi salot silota,
    227  metsät mielin kasvaella,
    228  lehti puuhun, ruoho maahan,
    229  linnut puuhun laulamahan,
    230  rastahat iloitsemahan,
    231  käki päällä kukkumahan.
    232  Kasvoi maahan marjanvarret,
    233  kukat kultaiset keolle;
    234  ruohot kasvoi kaikenlaiset,
    235  monenmuotoiset sikesi.
    236  Ohra on yksin nousematta,
    237  touko kallis kasvamatta.
    238  Siitä vanha Väinämöinen
    239  astuvi, ajattelevi
    240  rannalla selän sinisen,
    241  ve'en vankan vieremillä.
    242  Löyti kuusia jyviä,
    243  seitsemiä siemeniä
    244  rannalta merelliseltä,
    245  hienoiselta hietiköltä;
    246  kätki nää'än nahkasehen,
    247  koipehen kesäoravan.
    248  Läksi maata kylvämähän,
    249  siementä sirottamahan
    250  vierehen Kalevan kaivon,
    251  Osmon pellon penkerehen.
    252  Tirskuipa tiainen puusta:
    253  "Eipä nouse Osmon ohra,
    254  ei kasva Kalevan kaura
    255  ilman maan alistamatta,
    256  ilman kasken kaatamatta,
    257  tuon tulella polttamatta."
    258  Vaka vanha Väinämöinen
    259  teetti kirvehen terävän.
    260  Siitä kaatoi kasken suuren,
    261  mahottoman maan alisti.
    262  Kaikki sorti puut soreat;
    263  yhen jätti koivahaisen
    264  lintujen leposijaksi,
    265  käkösen kukuntapuuksi.
    266  Lenti kokko halki taivon,
    267  lintunen ylitse ilman.
    268  Tuli tuota katsomahan:
    269  "Miksipä on tuo jätetty
    270  koivahainen kaatamatta,
    271  puu sorea sortamatta?"
    272  Sanoi vanha Väinämöinen:
    273  "Siksipä on tuo jätetty:
    274  lintujen lepeämiksi,
    275  kokon ilman istumiksi."
    276  Sanoi kokko, ilman lintu:
    277  "Hyvinpä sinäki laait:
    278  heitit koivun kasvamahan,
    279  puun sorean seisomahan
    280  linnuille lepeämiksi,
    281  itselleni istumiksi."
    282  Tulta iski ilman lintu,
    283  valahutti valkeaista.
    284  Pohjaistuuli kasken poltti,
    285  koillinen kovin porotti:
    286  poltti kaikki puut poroksi,
    287  kypeniksi kyyetteli.
    288  Siitä vanha Väinämöinen
    289  otti kuusia jyviä,
    290  seitsemiä siemeniä
    291  yhen nää'än nahkasesta,
    292  koivesta kesäoravan,
    293  kesäkärpän kämmenestä.
    294  Läksi maata kylvämähän,
    295  siementä sirottamahan.
    296  Itse tuon sanoiksi virkki:
    297  "Minä kylvän kyyhättelen
    298  Luojan sormien lomitse,
    299  käen kautta kaikkivallan
    300  tälle maalle kasvavalle,
    301  ahollen ylenevälle.
    302  "Akka manteren-alainen,
    303  mannun eukko, maan emäntä!
    304  Pane nyt turve tunkemahan,
    305  maa väkevä vääntämähän!
    306  Eip' on maa väkeä puutu
    307  sinä ilmoisna ikänä,
    308  kun lie armo antajista,
    309  lupa luonnon tyttäristä.
    310  "Nouse, maa, makoamasta,
    311  Luojan nurmi, nukkumasta!
    312  Pane korret korttumahan
    313  sekä varret varttumahan!
    314  Tuhansin neniä nosta,
    315  saoin haaroja hajota
    316  kynnöstäni, kylvöstäni,
    317  varsin vaivani näöstä!
    318  "Oi Ukko, ylijumala
    319  tahi taatto taivahinen,
    320  vallan pilvissä pitäjä,
    321  hattarojen hallitsija!
    322  Piä pilvissä keräjät,
    323  sekehissä neuvot selvät!
    324  Iätä iästä pilvi,
    325  nosta lonka luotehesta,
    326  toiset lännestä lähetä,
    327  etelästä ennättele!
    328  Vihmo vettä taivosesta,
    329  mettä pilvistä pirota
    330  orahille nouseville,
    331  touoille tohiseville!"
    332  Tuo Ukko, ylijumala,
    333  taatto taivon valtiainen,
    334  piti pilvissä keräjät,
    335  sekehissä neuvot selvät.
    336  Iätti iästä pilven,
    337  nosti longan luotehesta,
    338  toisen lännestä lähetti,
    339  etelästä ennätteli;
    340  syrjin yhtehen sysäsi,
    341  lomituksin loukahutti.
    342  Vihmoi vettä taivosesta,
    343  mettä pilvistä pirotti
    344  orahille kasvaville,
    345  touoille tohiseville.
    346  Nousipa oras okinen,
    347  kannonkarvainen yleni
    348  maasta pellon pehmeästä,
    349  Väinämöisen raatamasta.
    350  Jopa tuosta toisna päänä,
    351  kahen, kolmen yön perästä,
    352  viikon päästä viimeistäki
    353  vaka vanha Väinämöinen
    354  kävi tuota katsomahan
    355  kyntöänsä, kylvöänsä,
    356  varsin vaivansa näköä:
    357  kasvoi ohra mieltä myöten,
    358  tähkät kuuella taholla,
    359  korret kolmisolmuisena.
    360  Siinä vanha Väinämöinen
    361  katseleikse, käänteleikse.
    362  Niin tuli kevätkäkönen,
    363  näki koivun kasvavaksi:
    364  "Miksipä on tuo jätetty
    365  koivahainen kaatamatta?"
    366  Sanoi vanha Väinämöinen:
    367  "Siksipä on tuo jätetty
    368  koivahainen kasvamahan:
    369  sinulle kukuntapuuksi.
    370  Siinä kukkuos, käkönen,
    371  helkyttele, hietarinta,
    372  hoiloa, hopearinta,
    373  tinarinta, riukuttele!
    374  Kuku illoin, kuku aamuin,
    375  kerran keskipäivälläki,
    376  ihanoiksi ilmojani,
    377  mieluisiksi metsiäni,
    378  rahaisiksi rantojani,
    379  viljaisiksi vieriäni!"

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems

Contains poems

JR 38570 100 %
SKVR X2 4696 β. 94 %
JR 54531 85 %
SKVR VII5 Metsäs. 269. 81 %
JR 53956 80 %
KR 43:507 80 %
SKVR XIII3 9231. 78 %
JR 02546 76 %
JR 61970 66 %
SKVR XII1 97. 66 %
SKVR XII2 8722. 66 %
JR 33331 62 %
SKVR VI2 5830. 61 %
SKVR V2 2541. 58 %
SKVR VII3 loitsut 253. 54 %
SKVR II 1036. 54 %
SKVR I4 305. 54 %
SKVR VII3 loitsut 637. 53 %
SKVR VII4 loitsut 2666. 53 %
SKVR I4 1740. 53 %
JR 53566 51 %
JR 50681 50 %
SKVR VII3 loitsut 255. 50 %
SKVR VII3 loitsut 240. 50 %
JR 20783 50 %