Subcategories
Ahven arka, perse märkä
Aina haukkuu arka koira
Aina kulkevalta kuluu
Aina uusi hempeämpi, ehkä lie entinen parempi
Ajat menevät aatellessa, päivät päätä syyhytelles
Ajatus on ajan viekki
Akka mies aseitta
Akka tieltä myösteleksen
Alimmaiseen aittaan on hyvä hypätä
Annettiin aikoinani
Arat on jänikset jäällä
Armoton isoton lapsi, aivan armoton emoton
Arvo anna toisellenkin
Autuas eloa jakaa, vaivainen rahaa jakaa
Autuas emännän lanko, onneton isännän lanko
Ei armaskaan anoppi vedä vertoja emolle
Ei auta kilin kikerrös, jos ei pässi päätä käännä
Ei hyvä hylykse jouva
Ei hästit häitä kiitä
Ei jaksa jalka nousta, perse penkistä yletä
Ei jouda jouten olla, jos on mieli miestä saada
Ei kahta pidä naida yhteen taloon
Ei kaikki oo kalavesillä, kaikki ei kirkon naapurissa
Ei kangas korjellen kudota
Ei kaunis kaselle joua
Ei kehu kelpo rikas
Ei korpi kiviä kasva, kangas ei kasva karpaleita
Ei leipä syöden lopu, leipä loppuu saamiseen
Ei Luojalta lopu tavara
Ei maa hätään heitä
Ei niin pientä ojaa, ettei mieli mereen
Ei ole isoa iäksi
Ei ole joka orolla
Ei ole kiirettä kivelle
Ei ole miestä mennehestä
Ei ole paimenen pyhästä
Ei onni hyvänäkään syötä miestä syrjällään
Ei oo tästä elännästä, kun on monta emäntää
Ei oppi ojaan kaada
Ei pidä piikalapsen tuvatonta tunnustella
Ei piä lukkee Luojan töitä
Ei pyyssä kahan jakoa
Ei salli savinen pelto koreaista kyntäjäistä
Ei sika sikeensä makaa toisen sian tonkiessa
Ei silloin hyvin eletä, kun siskot sivuitse käyvät
Ei silloin hyvin hypätty, kun on sukka suolle jäänyt
Ei silloin siat sikiä, kun porsaat potevi
Ei silloin sika makkaa sian toisen tonkiessa
Ei sillä siat sikiä, joka ei syrji syötyänsä
Ei sillä sukua suurta, kellä ei suurta kellaria
Ei sovi sotoa kaksi yksille yötulille
Ei sukset sulalla juokse, ven' ei viere pakkasella
Ei terve tiedäkään voimattoman vuotehia
Ei unta verosta viedä
Ei vanha valetta hauku
Eihä lämmin luita murra
Eipä maaten markat saaha
Elävän mieli eteensä
Elää kun punanen pälvi
Emännäll on eljet kolmet
Emäntä hyvä kotona, vaikka ilman istukoon
Ennen kiiskiä kirosit, nyt alat sieniä simmailla
Ennen uutta ompelisi, ennen kuin vanhaa vahoisi
Ennenkuin kukko kyntää
Etsi Suomet sorkeinta, tuli sossa sormiin
Haittan' on hako vesillä, köyhät eellä rikkahalla
Halla puri hanhen kielen
Harvoin on hauki maalla käynyt
Harvon syötti harva verkko, vaan sillon suurilla kaloilla
Hatusta miehen tunnen
Hauki hallalla kutee
Hauki tiesi haudan pohjan
Hauki uipi harjullakin
Haukkuu pahakin koira hyvän miehen kahleissa
Hepo hellä varsalleen
Herrana hyvä eleä, vaiva päätä varjellessa
Herroilla hyvät hevoset
Hevosess on miehen henki
Hiis vieköön vinkuvalta
Hirven huuli, peuran kieli, matteen maksa ja hongan oksa
Hivus pitkä, miel' lyhyinen
Hoikka huoleva hevonen, murohtiva vaimo musta
Hullu huimeni hutulta, vaan ei viisas viinaltana
Hullu huolensa sanoo huolen tietämättömälle
Huoleksi hyvä hevonen, katumoiksi vaimo kaunis
Huoleton hevoton poika
Huovis on huovilla eleä
Hyvä entinen elämä, nykyinen nyt parempi
Hyvä lapsi laiskan vaimon
Hyvä lämmin laihan lapsen, ei liikaa lihavankaa
Hyvä ois kulta kukkarossa
Hyvä ois tyttö tuuvittaissa
Hyvä on akka aikanahan
Hyvä on hylkeen meressä
Hyvä on lapsen lassa olla, hyvän vanhemman varassa
Hyvä on mieli miehen päässä
Hyvä on neito naitaessa, portto pois ajettaessa
Hyvä on suuri pirtin halko, laajasta emännän lantu
Hyvä on syyä silmikkään sokean kalavattii
Hyvä on ukko huononenkin
Hyvä on yöllä yksin soutaa
Hyvä pieni köyhän nainen, vähä vaatetta pitää
Hyvä tyynenä tyttölapsi, raisuna orihevonen
Hyvät hylkivät, pahat pyrkivät
Hyvät naidaan naapuriin, pahat viedään vierahiin
Häpee on hevon purema, häpeämp on naisten lyömä
Hätäinen hullu, nälkänen raivo
Ikävä isän tulee%
Ikävä isättä olla
Illalla isäntä kuoli, aamulla talo hävisi
Ilona käki metsässä, hyvä vaimo kartanossa
Iso miulle iin opetti
Isot istuvat tuvassa
Isä kiitti poikiansa - maa eläjiänsä
Isäntä olutta juopi, perhe piinaa pitää
Itkien emolta ruoka, mairotellen vierahalta
Itku pitkästä ilosta
Itätuuli itkutuuli
Jalaton on jalo sodassa
Jo nyt loppu lappaminen, päätty putron keittäminen
Joka taulaa tekee, monta vaivaa näkee
Jos olis sata sadinta, marras ne tyhjänä kokisi
Jos sa laittanet pahoa, laita talvea suvista
Jos takki tavat ilmoittaisi, harvoin naitaisiin neitosia
Joutavan jälillä
Jumalalla onnen ohjat
Jumalass on juoksun määrä, eikä miehen miehuessa
Juodaan jokivesiä, kun ei oo läsnä lähtehiä
Juoksee hyvä hevonen uuden kellon toiveella
Juopuvat oluen juojat, sikiävät työntekijät
Jäniksellä pitkät jäljet, ketulla keviät kengät
Kaikk muut pahat paranee, ei parane piian rikko
Kaikki kankaan kutoo, kun alun alottanee ja lopun lopettanee
Kaikki miehet mämmin päällä
Kaikkia mies katuu, vaan ei nuorra naimistansa
Kaksi on kaunista kesällä
Kala kaunis keitetään matalassakin majassa
Kasi kaksi, koira kolme
Katala kahesti naipi, kolmasti kovaosainen
Kaunis katsoo karvaansa, ruma työn tekee
Ken kyllin kesällä kynti, se jouten joulua pitää
Ken tuutii poikalasta, se totta torjuttaa; Ken tuutii tytärtä, se tyhjää tekee
Ken verassa, se velassa; ken sarassa, se rahassa
Kenon kengät kengän päällä, sill on velka velan päällä
Kieli kellosta putosi
Kiiskit on kirokalat: kirotaan saataessa, kiitetään syötäessä
Kiitä huomenna hevosta
Kiivas akka kirnuessa
Kipenistä maa kytee, sanasta sana sakoo
Kissa kiitellen elää
Kiven minä kovaksi luulin, mies vieras sitä kovempi
Koira haukkui kontiota
Kolme kiirettä kesällä
Kolme kovaa päivää: siantappu, ohrariihi, papinluku
Kolme on koskea kovoa
Koskas laiska työtä tekisi: kesällä ei kerkiä, talvella ei tarkene
Koti ois huono muistettava, kylän herkku heitettävä
Kuihka sanoo Kaihkolle
Kuka nai poletun piian, se saa valitun vaimon
Kuka tiesi, kuka luuli
Kun käsi hyvän tekee, sitä silmä katselee
Kun ois oppi ostamoina
Kun on lapsi vanhimpana ei siinä hyvin eletä
Kun on pellolla kuhilas, silloinpa tuli tupahan
Kuni oli vaivasta väkeä, sini oli viljaista veroa
Kuolema kovinta työtä, majanmuutto surkeinta
Kuret soilla, miehet mailla, kälykset kananmunilla (riitelevät)
Kussa syömärit urohot, siinä koirat koukkuseljät
Kussa vaimot vatsakkaat, siinä vaivaiset vasikat
Kuuseen kurottaa, mutta katajaan rapsahtaa
Kuusi on kurjalla puutetta
Kyll on päiviä kesässä
Kyllä kuollut maata saapi
Kyllä olis miehiä merellä, kun karhu karjaan tulis
Kyllä on maata kyntäjällä, vettä viljon soutajalla
Kyllä on tukka tuulta nähnyt
Kyllä rukki ruuan tuo
Kyllähän kyntäjät elävät, ei konsaan meriset miehet
Kylmä kulta kumppaniksi
Kylvämättä ei touko kasva
Köyhällä hyvä hevonen, tuolla rikkaat ajavat
Lapa lapsen,vartti vanhan
Lapset lastuiset kotonsa
Lapset laulavat tosia
Lapsi hankeen, toinen sänkeen, kolmas kalankutuun
Laulo lapsi syötyään
Leikistä tosi tomahti
Leipää ei leikin syödä
Lintu on luotu lentämähän
Lippu liinaa, lappu lautaa
Luo Jumala vihattavaksi
Lupa koiran luuta purra, hirven hankia hypätä
Luun luota liha makea, kuorel luot' on leipä kypsi
Lyhyeltä virsi kaunis
Lähti pyytä pyytämähän, sai variksen
Lämmin on kesäinen päivä, oma valta lämpimämpi
Lännen tuulet lensiämmät, pohjan poudat pisimmät
Maahan katsoo pietty piika, aholle ori ajettu
Maat kasvaa maatessain
Mansikka ei palenna maita
Matalat jalat madolla yli aiasta hypätä
Melkein on meressä vettä
Meri monena menisi jos ei pientaret pitäisi
Metsä on täynnä tarvepuita, eivät tunne tuhmat miehet
Miekka on tehty miestä varten
Mieli ei murra miehen päätä
Mieltä ei panna puntarilla
Mies ei mitään maksa, sata ruplaa sanani
Mies kuoli, talo hävisi; nainen kuoli, nauha taittui
Mies on luotu akan varaksi, akka pirtin vartijaksi
Mies tulee räkänenästä, ei tule tyhjän naurajasta
Mihin voipui vuohen vuonat, sinne voipui vuohen silmät
Minkä tähden vaimo leski - taudin tähden vaimo leski
Minkä vanha antoi, sen antoi kun Jumala
Missä on kauniita kanoja, siellä on kunnon kukkoloita
Miten huono huonuo auttaa
Mitä ei huttu huojenna, löyly löyhennä on toisen tekoa
Mitä miehen mustuuesta, ett on mies metsän käypä
Monena mies eläessään - koira kuollessaan
Moni kakku päältä kaunis
Moni on hauki sammon syönyt, vaikkei suolessa tavata
Monta kaunista kalaa syödään kalamajoilla
Monta matkalla tulevi
Monta myttyä meress, ei kaikki hylkeitä
Monta on miestä, monta mieltä
Monta on vaivanen vajaa - ei yhtä sianlihaa
Monta väärää vakoa, uron nuoren kyntäessä
Muille muonaa jakaa, itse nälkää näkee
Murhe saattaa mustan karvan
Musta valkean varaksi, lyhyt pitkän puoliskoksi
Mustat Muurilan varikset, vaikka merta kylpekööt
Mämmi mäelle saattaa, kaali kartanon pitää
Mämmi on mehevä ruoka
Nainen hauta, nainen haaska
Nainen naista soimatkoon
Neito neljän lapsen, vasta vaimo viidenneltä
Niin on kun jäniksen jäljet
Niin on niitty, kuin on niittäjätkin
Niinivyö vyöntekijällä, rajakengät suutarilla
Nuo on kolme koville luotu
Nuottamies ryöväri, onkimies on oikea mies
Nälkä tuli närhille, otranpäitä oottaessa
Oikein on otavat tehty
Oikeus ovensuussa
Oli kellona Otava
Oluella karva kaunis, juodaan janottamatta
Olut ei tiedä juojaansa
Omena otettaessa, pippuri piettäessä
On joukossa jotai
On maata muuallakin
Onhan tiellä tilaa, jos on vartta virsilläkin
Onnen tyttö ensimmäini, kaikki kankahat kutoo
Onpa aikoa iässä
Orahall' on onnen touot
Orahasta pellon tunnet
Osa orjana pitää, osa orjan käskijänä
Paha mieli metsäisen, luulee syöneen kotoisen
Paha on pahan keralla, pahatta vielä pahempi
Paha on paljo tyttäriä, poikia pahempi paljo: pellon pieneksi jakavat
Paha on pyhänä naida
Pahaki hyvennetään hyvälässä miehelässä
Papuja pahoilla mailla, koivuja kotilehoilla
Paremp on kyntäjän kypäri
Parempi pajunen keppi kun on miekka kultavästi
Perse on luotu pieremään eikä jauhoja jauhamaan
Petäjäinen peikoleipä lapsen laihana pitäpi
Peukalo uroista miestä
Piikaparvet siikaparvet
Piikasia kuin siikasia
Pimeä isoton pirtti
Pitäisin minäki piian, kun syömättä eläisi
Pohjola porolla ajaa, takalappi tarsavalla
Poika synty, polte synty; tyttö synty, tyhjä synty
Poika syntyi, polvi muuttui
Purnollisen puoli suora
Puut puill parannettaan
Puuveiht' on sepän tupessa
Pyri miehelle, joka tuo olettoman otran
Pyy pyrähti, maa järähti
Päin härkä pahaan säähän, selin tuulehen hevonen
Päivä paistaa, vettä sataa
Päivä pitkä lounaatta
Päälaella laiskan täi
Pään peitän, jalat näkyy; jalat peitän, pää näkyy
Päästä on päiveä parempi
Rahatasku tamman vyöllä
Ranki on rahaton orja, paha on palkaton kasakka
Rasva rikkaan rokass, kettu köyhän keitoksess
Rikkaan raha kuluu, köyhän raiskan pää menee
Ruoka orjan ensimmäinen, palkka siitä työtä myöten
Ruplan maksaa köyhän tyttö
Räppänä liki lakea
Saa tyhjän pyytämättä
Saap on Luoja luovustaan
Saattaa se hyvä Jumala hyvänki talon emännän säätä säkki kainalohon
Salitellen kalan saanti
Sanat kaikki sarvipäitä
Sanoa, mitä sylki suuhun tuo
Sata luuta hauvin päässä
Sata surmoo uroolla
Savolainen pulloposki syöpi puuron leivän kanssa
Se on mieli melkeässä, mikä on toisen miehen päässä
Senhän kieletön vettää, minkä mieletön pannoo
Seppä syöpi selvän leivän
Siellä talo, kussa kukko
Siihen miestä merkitähän, kuin on tarves tappeluhun
Siitä tunnen kutojan äänen, kun paukkaa pirran piit
Sika ei sinistä tiedä
Sika äijä maata kynti, juonut ei jouluna olutta
Silloin on piiat pässillensä, kun on nauris navalle saapi
Sinne saari suojelee, kunne saaren puut näkyy
Sitkiä ei sikoa syötä, saita vierast ei ravitse
Sitte neitsy neuvottin
Sitä kuusta kuuleminen, jonka kuuse juurosessa
Sois orja yön tulevan
Sois soutaja venneen, jott ei aalto läikyttäisi
Soisi emo tyttärensä paremmaksi itseänsä
Sopi silloin sorsan uida konsa jäässä järven reunat
Sukkuu, ei sikkaa
Sukuunsa on suopetäjä
Suo aina sanottavaksi, älä armoiteltavaksi
Suotuunsa, luotuunsa, vaan ei mielitiettyynsä
Surma syömättä eleä
Susi syököön sen hevosen
Susi syöpi köyhän lapsen
Suu puhuu pullottelee, pää käskee pöllöttelee
Suu saattaa suen ritahan
Suuhun neittä, päähän neittä
Suurus suussa, mieli päässä
Suuruspala, kuin suitetaan
Suutar on suven sukua
Syöden kaunonen tulee, hyvä muoto nunnotellen
Syöpi hauki sammakonkin, selän suuren uituaan
Tanokas ja tallukas, se on köyhän kenkä
Tekevä toruva akka
Teräkkään elon tekee, tuopi runsaasti rukeita
Tie ei tiedä kävijätänsä
Tie käydä, hako levätä
Tina kirkas rikkahalla, vaski tumma vaivasella
Tina on kulta köyhän miehen
Toivo piika pientä lasta, lammas laajoa mäkee
Tuhma tuntuu työn teosta
Tulee mies meren takainen, ei tule turpehen alainen
Tuli ei polta tuttuaan
Tuntuu tuomi muista puista, vävy muista vierahista
Tupa tehty miesten tulla
Tuppi huovilla tupana
Turkki on tuulella hyvä, pälsit päiväpaistehella
Tuulet
Tuuli kanan kasvattaa, vihdan löyly vaimon lapsen
Tuuli usta tutjuttaa
Tyhjä turva tyttäristä
Työ on survanto
Työläs on leskeä lepytellä
Työstä työhön morsianta, unesta uneen lasta
Uro kulta kuoltuansa ehkä konna eläessänsä
Urpa linnun viivyttää
Usein oma emoni nännin suuhun survoa, ei taia tajua panna
Vaiv' on vaaralla eleä
Vaivainen vakoilta naipi, autuas alastomalta
Vaivaisen emosen lapsi kaikkien sanottavana
Vaivanen vaivasta koski siitä vaivaset sikiivät
Valon valjeta pitäisi, yöt aina ylitse käyvät
Varas vei varkahalta, koira koiralta tapasi
Varhain varis suveksi
Varis lippasi vaaputteli kuin papin emäntä
Varsa on vaivasen hevonen
Vasitenki vaimo naia
Vasta on puolat puolikypsät
Vaunuloissa valtamiehet
Vene tehty vettä varten, nainen miehen vartta varten
Venehett' et vettä souda
Veri vanhemman vetää
Vesille venehen mieli, naisen miehelään
Veteläiset veljen armot
Vie sie mie vikisen
Vilu viitatta tulloo, tuima turkin lämpimättä
Vilu viitta köyhän miehen
Vitusta väki tulee, maasta leipä kynnetään
Voi hurskas hullumpaansa uittaa matalan salmen
Voilla voian vouin rinnan
Vähällä vävyt elävi
Väinämöisen kielto
Väinämöisen vertaukset
Vävy kun vätkähti tupaan, niin muna mutkahti pataan
Väännä köysi ruumenista
Väärin teki Väinämöinen
Yö on pilkkonen pimeä
Äijä on työtä orjuudessa
Älä aja vitsalla viluun
Älä haasta haisevia
Älä lyö lyödyn mieltä
Älä naura toisen naista
Älä suulla suurentele ellet kunnossa kykene
Älä usko uron valoja
Ämmät ähkäen elävät, kuuset paukkuen palavat
Äreitä ämmät leipoissaan
Öykkärit olutta juovat kelpo miehen kellarista